raava mahdollisuus saapua Alavuden ja Keuruun
suunnasta Ähtärin keskustaan, valtatie 68:n liittymä
Myllymäen tien varressa johdattaa Ähtärin ohittavat
ja keskustaan idästä tulijat. Hankolantie on rauhoittunut läpikulkuliikenteeltä. Ryöttöön johtava tie linjattiin uudelleen valtatie 68:lta 1970-luvulla.
Uusia asuinalueita on rakentunut nopeasti asemanseudun ja kirkonkylän välisille metsäisille rinteille.
Törön alue rakentui vaiheittain 1960-luvun alusta alkaen, Leppävuori pääosin 1980-luvulla. Riihimäki
taajaman pohjoisosassa, kirkon takana, on rakentunut pääosin 1980-luvulla, Tapion alue 1980-luvulta lähtien. Aluesairaala valmistui vuonna 1967, sitä
laajennettiin 1980-luvulla ja siihen liitettiin sotainvalidien veljeskoti 1980-luvun alussa. Kun Ostolan Höyrysaha Oy:n toiminta 1990-luvulla päättyi, kaupunkirakenteen keskeinen, Ouluveteen rajautuva alue
tuli uudisrakentamisen kohteeksi. Kaupungin julkisivua etelästä ja lännestä lähestyttäessä vaaleat rivi- ja pienkerrostalot hallitsevat kaupunkikuvaa.
Rantavyöhykkeen puusto on niukkaa ja vasta kehittymässä.
Kaupallinen ja hallinnollinen keskus on kehittynyt
Ostolantien varteen kunnantalon vanavedessä vähitellen 1950-luvulta lähtien. Ostolantien viimeisintä
kerrostumaa on vuonna 1987 valmistunut liikekeskus Monitori. Keskustan liikerakennukset ovat pääosin matalia ja etäällä katulinjasta. Keskustan taajamakuvallista ilmettä on pyritty vuosien varrella eri
tavoin kehittämään. Ähtärin kaupunki on järjestänyt
mm. v. 1992 suunnittelukilpailun, jolla pyrittiin löytämään keinoja ydinkeskustan yleisilmeen parantamiseksi ja samalla kaavoituksen piiriin tulleen entisen sahan alueen niveltämiseksi muuhun keskustan
alueeseen. Kaupungille haluttiin edustava julkisivu,
haluttiin kehittää kaupunkikuvallista ilmettä ja luoda
omaleimaisuutta. Sahan alue on rakentunut, keskustan katutilaa on kehitetty ja rantaraitti kiertää Ouluveden rantaa. Mahdollisuuksia ja tarvetta keskustan
kehittämiseksi on edelleen olemassa.
Joupinojan asuin- ja liiketalo on rakennettu Ostolan aseman viereen vuonna 1897. Talon suunnittelija ja rakentaja oli Elis Mäkinen, rakennuttaja suntio
Virtanen. Rakennuksessa ovat toimineet muun muassa Saarion kauppa, Yhtiön kauppa, Joupinojan
kauppa, kahvila ja matkustajakoti, Kuluttajain Osuusliike, HOP Mursulan sähköliike ja Varjolan kemika,
lio. Talossa on nykyään kukkakauppa. Joupinojan
talon yksityiskohdissa, kuten ikkunan vuorilaudoissa on jugendhenkistä muotokieltä. Kivipilareilla seisovan talon satulakatossa on poikkipäädyt, sisäänkäynneissä avo- ja umpikuisteja. Julkisivua suojaavat
vaaka- ja pystypaneelit, muutoksia kokeneet T-ikkunat on uusittu. Iso piharakennus rajautuu tiehen ja
yhdessä saunarakennuksen kanssa ne muodostavat
suojaisen pihapiirin kaupparakennuksen takaosaan.
Joupinojan talo edustaa asemanseudun vanhinta
säilyttänyttä asuin- ja liikerakentamista. Liiketoiminta
kiinteistössä jatkuu.
Joupinojan asuin- ja liiketalo
Poimintoja keskustan rakennetusta ympäristöstä
Leppävuori
1. Leppävuori on rakennettu 1822 Ostolansalmen
sillan läheisyyteen Ostolan virkatalon mäkituvaksi. Vuodesta 1845 se mainitaan Ostolan pappilan
torppana. Rakennus on siirretty Ostolan höyrysahan sivuraiteen tieltä nykyiselle paikalleen vuosina
1895-1899. Talo on toiminut kestikievarina vuosina
1889-1917. Se on ollut vuodesta 1935 kahden perheen kotina ja eri liikkeiden varastona. Vuosina 19761981 tehdyssä peruskorjauksessa pitkään tyhjillään
ollut asemanseudun vanhin säilynyt rakennus palautettiin asuinkäyttöön. Ryhdikkään rakennuksen
satulakattoa kattaa saumapelti, puolitoistakerroksisen talonpoikaisen rakennuksen ikkunat ovat perinteiset kuusi- ja yhdeksänruutuiset, yläikkunat kapeat
ja kolmiosaiset. Seiniä suojaava vyöhykkeinen vuorilaudoitus on punamullattu, sisääntuloa korostavat
harjakattoiset umpimalliset kuistit. Kauniin puutarhan ympäröimä Leppävuori on esimerkki perinteitä
kunnioittavasta, arvonsa peruskorjauksessa säilyttäneestä talonpoikaisrakennuksesta. Leppävuoressa
on aitoja materiaaleja ja työtapoja käyttäen sovitettu
onnistuneesti nykyajan mukavuudet arvokkaaseen
rakennusperintöön.
2. Pappila, kuvaus sivulla 57
3. Ähtärin asema, kuvaus sivulla 63-64
92
ÄHTÄRIN KULTTUURIY MPÄRISTÖOHJELMA
5. Laitakari on orapihlaja-aidan rajaamalla puistomaisella tontilla, kaupungintalon naapurissa ja Ostolantien ensimmäinen rakennus. Kaupunkikuvallisesti keskeisen Laitakarin on suunnitellut lahtelainen
Arkkitehtuuritoimisto Unto Ojonen 1940-luvun lopulla. Rakennus valmistui vuonna 1950 Ostolan Höyrysaha Oy:n toimitusjohtaja Jouko Laitakarin perheen
asunnoksi. Rakennus kohosi ensin seurakunnan
vuokratontille, tontti lunastettiin omaksi 1960-luvulla. Laitakari on 2-kerroksinen vinopontilla vuorattu
asuintalo, myös kellarikerros on täyskorkea. Rakennuksessa on funkisvaikutteita mm. Ostolantien suunnassa olevat pyöreä ikkuna ja pyöreäkulmainen ovi.
Sisäänkäynti on pelkistetyn yksinkertainen, punatiilipiippu on sijoitettu julkisivun ulkopuolelle. Päädyssä on vino, ulkoneva ikkuna ja sisäänkäynnissä liuskekiviportaat. Rakennuksen järvenpuoleisella sivulla
on jäljellä jo puretun kasvihuoneen perustukset. Rakennuksessa hyödynnettiin aikanaan Ostolan Höyrysahan jätehöyryä, jota johdettiin yöaikaan asuinrakennuksen ja myös kasvihuoneen tarpeisiin. Hyvin
varhain keväällä kasvihuone tuottikin kurkkuja suuren perheen tarpeisiin. Rakennusarkkitehti Raimo
Kuismanen on laatinut rakennuksen ulko- ja sisätilojen korjaussuunnitelman. Sen toteutuksessa rakennus on ulko- ja sisätiloiltaan säilyttänyt erinomaisesti
alkuperäiset piirteensä ja materiaalinsa, myös alkuperäinen valkoinen ulkoväritys on säilynyt.
ÄHTÄRIN KULTTUURIYMPÄRISTÖOHJELMA
Laitakari
93