Ähtärin keskusta
Lainamakasiini
Nykyinen Ähtärin keskustaajama on kehittynyt Ostolan eli nykyisen Ähtärin aseman ympärille ja pappilan
pelloille 1800-luvun lopulta lähtien. Kunnantalon rakentaminen vuonna 1951 ja tätä seurannut pappilan
maille rakentunut asutus ja kauppaliikkeet ratkaisivat
kehityksen suunnan. Ostolasta tuli kirkonkylän sijaan
keskustaajama ja Ostolantiestä sen valtaväylä. Paikkakunnan kehitykseen merkittävästi vaikuttanut rautatie jakoi taajaman kahtia, Hankolantietä pitkin kulki
tieyhteys idästä ja lännestä keskustaan, etelään kulkijat ohjattiin Ostolan (Alaperin) siltaa pitkin Virtain
suuntaan. Alueen kehitystä vauhditti ja taajamakuvaan vaikutti pitkään Ostolan Höyrysaha Oy:n 1990luvulle jatkunut toiminta.
Hankola
Rautatie jakaa taajaman maastollisesti alavaan ja tasaiseen rantavyöhykkeeseen ja monimuotoiseen ja
runsaasti korkeuseroja sisältävään eteläiseen rinnealueeseen. Keskustan hallinnollinen ja kaupallinen
painopiste sijaitsee aseman läheisyydessä, koulutus-, kulttuuri- ja sairaalapalvelut sekä asutus sijaitsevat ylempänä rinteessä. Seurakunnallinen toiminta jakautuu; kirkko yläkylässä ja seurakuntakeskus
alakylässä. Ostolan vanhinta rakennuskantaa edustaa Ostolansalmen rannan läheisyyteen Ostolan virkatalon mäkituvaksi 1822 rakennettu Ahlberg, vuodesta 1906 Leppävuori. Rakennus siirrettiin Ostolan
höyrysahan sivuraiteen tieltä nykyiselle paikalleen
Museoalueen päärakennus
Ähtärintien alaosan ja aseman ympäristön vanha liike- ja asuinrakennuskanta edustaa 1900- 1930-lukuja, Sininen talo Ähtärintien varressa on valmistunut
vuonna 1934 alun perin seurakuntataloksi. Yhdessä vuonna 1995 valmistuneen Pirkanpohjan Punaisen talon kanssa ne muodostavat Pirkanpohjan taidekeskuksen. Ähtärintien yläosa edustaa 1950-luvun
liike- ja asuinrakentamista, osassa kiinteistöjä liiketoiminta jatkuu edelleen. Puistotie edustaa melko yhtenäisenä säilynyttä 1950-luvun jälleenrakennusaikaa.
Teollisuusalue on muotoutunut ensin Hankolantien
varteen ja 1950-luvulta lähtien laajentunut vähitellen
Hankolantieltä erkanevalle Oikotielle. Tiilirakenteinen
Elis Huhtiniemen perustama Ähtärin Ajokaluliike, nykyään Ähtärin autoliike on 1930-luvulta.
Merkittäviä muutoksia Ähtärin taajamarakenteen kehityksessä ovat olleet etelään suuntautuvan liikenteen ohjaaminen Mustikkavuoren vieritse kulkevalta
Meijeritieltä vuosina 1972-73 rakennettua Ouluveden
siltaa pitkin. Ähtärin keskustaan ohjataan liikenne
nykyään kolmen liittymän kautta. Uusi tielinja halkoo
metsäisen alueen lännestä tultaessa, 1950-luvulla
rakentunut Puistotien kautta kulkeva yhteys on seu-
Museoalueen luhti on Peränteen Jaakkolasta
han hoidon pitkistä perinteistä Hankolassa. Talon pihapiiristä on purettu ulkorakennuksia, mm. päreillä
vuorattu talo, jossa on aikoinaan ollut kauppa. Pihapiirissä tien vastakkaisella puolella on jäljellä hirsirakenteinen, aumakattoinen navetta sekä hirsirunkoinen asuinrakennus.
vuosina 1895-1899. Ostolan pappila on vuodelta
1877 ja Ostolan eli nykyinen Ähtärin rautatieasema
on rakennettu vuonna 1896.
filoidut kannattimet. Pitkänurkkaisen hirsirakennuksen ikkunat ovat 8-ruutuiset, räystäänaluslasit ovat
matalat, leveää ikkunaa kehystävä ylälauta on kauniisti profiloitu. Räystäät on koteloitu, päädyssä on
vellikellokatos. Tallirakennus on pihapiirissä