rakennetun pumppulaitoksen tienoilla. Ison Tuvan
kentän ohi kulki kujanne, alueen kokoava pääkatu,
joka alkoi ruukin pihalta ja päättyi Pytinkiin. Pytingin
puoleinen katu oli varustettu katuvaloin, jonka voima
saatiin yksityisestä koskigeneraattorista. Sähköistetyt katuvalot olivat Suomessa olleet aiemmin vasta
Tampereella. Inhan ruukin alueelle sähkövalot tulivat
vuonna 1898. Ensimmäiseksi ne asennettiin saha- ja
tehdasrakennuksiin, konttoriin, päärakennukseen ja
virkailija-asuntoihin. Sitten valaistiin työntekijöiden
tuvat ja kylätiet. Kujannetta eteenpäin mentäessä kävelymatkan päässä koillisessa on olemassa puuempirevaikutteinen entinen johtajan virka- ja asuintalo.
Rannalla puistokujanteen päätepisteenä sijaitsee Keirknerin yksityisasunnokseen rakennuttama
’Corps de Logis’ jolle kansa antoi nimen ’Pytinki’.
Se rakennettiin paikalla aiemmin sijainneen puisen
asuinrakennuksen tuhouduttua tulipalossa vuonna
1897. Rakennuksen suunnitteli Vaasan läänin lääninarkkitehti K.V. Reinius. Punatiilisessä mm. uusrenessanssivaikutteisessa ruukinkartanorakennuksessa
on terasseja, torni, patsaita ja ulokkeita sekä monia
muita yksityiskohtia sisällä ja ulkona. Rakentajia oli
Helsingistä, Ruotsista ja Saksasta. Uunien kaakelit
tuotiin Sveitsistä, lamput Puolasta, salongin huonekalut Venäjältä ja peilit Venetsiasta. Isäntäväen muotokuvat maalasi Albert Gebhard, jonka käsialaa ovat
todennäköisesti myös seinä- ja katto-ornamentit. Sisätilojen yksityiskohdat kuten paneelit, uunit ja katon käsittelyt ovat säilyneet alkuperäisinä. Pihan
72
eteläsivulla on lisäksi punamustatiilinen kaksoisholvikaari-ikkunallinen kellari-jäävarasto (kuvassa
alinna oikealla), rannassa uimapukukoppi, puistossa huvimaja (alla vasemmalla)ja etupihan reunalla
vaaleanpunainen puuempirevaikutteinen palvelijain asuintalo, joka on entisöity 2000-luvun alussa.
Inhan Tehtaiden alue on esimerkki yhden ruuk in
ympärille kehittyneestä teollisuusyhteisöstä, jolla
on pitkät perinteet ja joka on samalla pystynyt sopeutumaan kehittyviin markkinaolosuhteisiin, modernisoinut tuotantoaan ja jopa laajentanut sitä voimakkaasti. Nykyään tehdasalue on aidattu. Ähtärin
vesistöissä malminnostosta muistuttavat sen mukaiset nimet kuten Malminiemi ja Rautolahti.
Vääräkoski
Ähtärin Vääräkosken tehdas on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi. Vääräkosken tehdasympäristön arvo perustuu monipuolisuutensa säilyttäneeseen tehdaskokonaisuuteen, lähes alkuperäisinä säilyneisiin rakennuksiin ja laitteisiin, joista kartonkikone on teollisuushistoriamme ainoita yli satavuotiaita. Tehdasympäristö rakennuksineen ja laitteineen suojeltiin rakennussuojelulailla vuonna 2002.
Kartonkitehdas ja puuhiomo perustettiin vuonna 1897 Vääräkosken partaalle, vanhalle myllypaikalle. Rakennustyöt saatiin päätökseen vuonna 1901, jolloin toiminta käynnistyi. Yrityksen tuotantosuuntana oli
ruskean ja valkoisen pahvin valmistus omalla tehtaalla tuotetusta puuhiokkeesta. Toiminnassa tarvittu
käyttövoima saatiin Vääräkoskesta, jonka koskivoima muutettiin energiaksi vesiturbiinien avulla. Tehtaan
tuotannon kasvaessa rakennettiin jonkin verran alempana sijaitsevaan Perännekoskeen 1905-06 toinen
puuhiomo ja mylly. Yritystä laajennettiin 1927 ostamalla muutaman kilometrin päässä sijaitseva Ryötön
paperitehdas G.A. Serlachius Osakeyhtiöltä.
Vääräkosken puuhiomon ja kartonkitehtaan perustajana oli sahanomistaja ja liikemies Gustav Adolf
Lönnqvist (1857-1922). Tehtaan perustajan kuoltua 1922 tehdas siirtyi lapsille ja heistä viimeisen kuoltua
vuonna 1977 tehtaan perustajan tyttärenpoika myi yrityksen, josta muodostettiin Vääräkoski-niminen osakeyhtiö. Omistajavaihdosten ja kahden konkurssin jälkeen 2001 Kapiteeli Oy on myynyt tehdaskiinteistöt
tontteineen ähtäriläiselle yrittäjäryhmälle. Voimalaitoksen ja koskiosuudet omistaa nykyisin Koskienergia
Oy. Alatehdas jatkaa toimintaansa voimalaitoksena, sen sähkötuotannolla on merkitystä lähinnä ruuhkahuippujen tasaajana.
Rantalantien varressa on ollut tehtaan vanhoja työväenasuntoja, osa rakennuskannasta on säilynyt. Myös
Myllytien ja Lahtisentien varressa on säilynyt tehtaan työntekijöiden asuinrakennuksia.
Kartonkitehdas on poltetusta tiilestä muurattu täystiilirakennus, perustus on suurista harkkokivistä.
Kartonkitehtaassa on korkeat pieniruutuiset ikkunat,
joissa on loivasti kaarevat, harkotetut tiiliotsikot. Eteläsivulla matalan osan ikkunat ovat tiilikomeroissa,
joiden yläosassa on samanlaista hammastusta kuin
räystäslistoissa. Uudistuksista ja muutostöistä huolimatta rakennuksessa on edelleen näkyvissä rakennusajankohdan tiiliarkkitehtuuri.
ÄHTÄRIN KULTTUURIYMPÄRISTÖOHJELMA
ÄHTÄRIN KULTTUURIYMPÄRISTÖOHJELMA
73