Haapaniemi
Vähä Haapajärven itäpuolella, mäellä Haapaniementien päässä sijaitseva Haapaniemen tila on erotettu
Peränteen kylän Jussilasta isossajaossa. Paikkaa on
henkikirjojen mukaan asuttu omana itsenäisenä savunaan jo vuonna 1784. Vanha sukutila on aina ollut monien tapahtumien keskuspaikka, varsinkin kesäisin. 1920- ja 1930-luvulla Haapaniemessä on ollut
täysihoitolaisia Helsingistä ja muualta. Tila on palannut vuonna 1982 takaisin saman suvun hallintaan ja
siitä ollaan kehittämässä Wanha Aleksanteri -maatilamatkailupaikkaa.
Päärakennus
Valkeinen
Valkeisen itärannalla sijaitseva Valkeisen talo on erotettu 1800-luvulla Niemisveden kylän Hokkalan rälssitilasta. 1900-luvun alkupuolella Valkeisen isäntänä
oli pankinjohtaja Venti Valkeinen, tärkeä vaikuttaja
kylällä. Tila on ollut 1990-luvulta alkaen maatilamatkailukäytössä. Valkeisen omistussuhde on vaihtunut viimeksi keväällä 2007, jolloin sinne tuli muualta
nuori yrittäjäperhe jatkamaan Valkeisen Loman yritystoimintaa.
Asuinpihapiirin punamultainen rakennusryhmä näkyy kumpareella viljavainioiden keskellä. Päärakennus juontaa 1800-luvulle ja sitä lienee laajennettu
1900-luvun alussa, jolloin se ja muutkin pihapiirin rakennukset ovat saaneet ulkoasuunsa jugendpiirteitä. Päärakennus on remontoitu 1990-luvulla, jolloin
tilan muukin rakennuskanta otettiin maatilamatkailu-
Mummonmökki
66
käyttöön, käytön mukaisine vaatimuksineen. Nämä
näkyvät joinakin huonetilamuutoksina, uusina materiaaleina sekä hienoisina julkisivujen muutoksina.
Enimmäkseen ikkunat ovat alkuperäiset, helat 1800lukulaiset ja otsavuorilautojen erityispiirteenä ovat
kauniit kaariaiheet.
Pihan pohjoislaidalla on komea entinen päärakennus, joka on rakennettu 1850-luvun tienoilla. Sen
rakennutti Virtain Killinkosken Soininkylästä taloon
vävyksi tullut Aleksanteri Ala-Soini, joka muutti nimensä talon mukaan Haapaniemeksi. Pohjaratkaisu on perinteinen, toisessa päässä on suuri tupa ja
toisessa päässä pari kamaria, sisään tullaan keskeltä ja keskellä takana on keittiö. Erityispiirteenä ovat
moninaisesti porrastettujen räystäiden ja nurkkien
huolitellut listaukset ja pienet muotoillut yksityiskohdat, sekä kuisti, joka on harvinainen mutterimallinen,
monikulmainen. Kuistin listoituksissa kuten salmiak-
kikuvioissa on nähtävissä talonpoikaisempirevaikutteita. Rakennuksen muissakin yksityiskohdissa on
vaikutteita arvorakentamisesta. Tupa on mittasuhteiltaan vajaat 10X10 m. Rakennus on säilynyt hyvin
autenttisessa asussaan ja se aiotaan kunnostaa entisöiden ja kehittää talon kestiperinteitä jatkaen pitopaikaksi.
Neliömäinen pihapiiri on rakennuksiltaan punamultainen ja mittakaavaltaan tiivis ja intiimi. Sen itälaidalla sijaitsee nykyinen, uudemman oloinen pääasuinrakennus, jonka perusosa on 1820-luvulta.
Rakennus on täysin peruskorjattu vuonna 1983, ja
laajennettu pituussuunnassa vuonna 1992 sekä varustettu kahdella sisäänkäynnillä. Pihan länsipuolella on aitta-varasto. Eteläsivulla on ollut navetta. Pihapiirin sivustalla koillisessa on kallionnyppylällä kaksi
vanhaa punamultaista, hirsirakenteista vanhaa aittaa. Pihapiiri on ollut aidattu umpipiha, jonka tuloportti on ollut siinä kohtaa, mistä pihaan nykyäänkin
tullaan. Vanha raitti on kulkenut tästä läpi. Pihapiiristä etelään on vanha riihi, sen lähellä vajarakennus ja
pieni paja.
Neliömäisen pihapiirin koillislaidalla on toimisto-, ravintola- ja kokouskäyttöön muutettu punatiilinen navettarakennus 1950-luvulta, kaakossa päärakennusta vastapäätä luhtiaitta ja järven puoleisella laidalla
pihakuusen siimeksessä pieni punainen tupa, mummonmökki, jossa on aikoinaan asunut talon vanhempi isäntäväki. Hieman taempana on punamultainen 60 vuotta vanha savusaunarakennus. Metsän
puolella syrjempänä sijaitsee riihi.
Etualalla kivinavetta, takana Luhtiaitta
ÄHTÄRIN KULTTUURIYMPÄRISTÖOHJELMA
Haapaniemi lännestä saavuttaessa
ÄHTÄRIN KULTTUURIYMPÄRISTÖOHJELMA
67