Kirkolliset ympäristöt
Ähtärin kirkko
Nykyinen, järjestyksessä Ähtärin neljäs kirkko valmistui v. 1937. Se sijaitsee maisemallisesti komealla paikalla, Hankolanmäen laella, eri-ikäisten hautausmaan osien ympäröimänä. Kirkon on suunnitellut
arkkitehti Bertel Liljeqvist. Kirkko on rakenteeltaan
päätytornillinen, jyrkkäkattoinen pitkäkirkko. Torniosa on runkoa kapeampi, tornissa on yksi jatkoosa, joka sijoittuu kellohuoneen kohdalle, sekä kapeneva huippu päätteenään risti. Julkisivua kattaa
kaunis rapattu pinta, sisäänkäynnin ympärillä on
graniittikivestä massiivinen korostus; keskikaari ja
pilasterit. Kirkon katteena on kuparinen saumapeltikatto. Sivulla on pieni ulkoneva satulakattoinen sakaristo, itäpäässä on runkoa matalampi ja kapeampi kuoriosa.
Sisätiloiltaan ja yksityiskohdiltaan kirkko on poikkeuksellisen eheä ja vaikuttava kokonaisuus. Palaneesta kirkosta peräisin oleva Jeesuksen vuorisaarnaa kuvaavan alttaritaulun on maalannut professori
Wilho Sjöström v. 1906. Taulun malleina olleet ihmiset olivat ähtäriläisiä Ähtärinjärven maisemissa.
Kirkon katto- ja seinämaalaukset on tehnyt taiteilija
Antti Salmenlinna. Eteisen eli asehuoneen katossa
kuvataan mm. seurakunnan neljää kirkkoa. Urkufasadin kaariaukoissa on taotut rautaportit ja urkujen
takana lasimaalaus. Kirkossa suoritettiin laaja peruskorjaus v. 1981.
Siunauskappeli
Kirkon pohjoispuolella sijaitseva, Arkkitehti Touko
Saaren suunnittelema siunauskappeli on vuodelta
1963. Se on muodoltaan kolmio, jonka sisätilaa rytmittävät voimakkaat palkit, ulkotila avautuu isoista
päätyikkunoista. Rakennus on betonipilarien varassa, joiden väliin on la dottu luonnonkiveä ympärillä
olevien kiviaitojen tapaan. Rakennusta kattaa jyrkkä
paanukatto. Pyöröhirsirakenteinen venekatos kappelin vieressä on 1960-luvulta.
Tapulinjalkaa
pidetään Ähtärin vanhimpana rakennuksena. Se on
kuulunut osana Heikki Katilaisen vuosina 1753-56 rakentamaan Ähtärin kappelin toiseen kirkkoon ja pystytetty uudelleen vanhan hautausmaaosan kupeeseen Alkulantien varteen, jossa se rajautuu vanhan
hautausmaan luonnonkiviaitaan. ”Tapulinjalka” on
eräiden lähteiden mukaan kirkon sakastiosa. Ähtärin toinen kirkko on ollut päätytornillinen eli ”tapulinjalka” olisi tornin eikä erillisen tapulin alaosa. Rakennuksessa on säilytetty vanhaa kirkollista esineistöä.
Kellotapulin jalkaosa on luonnonkiviperustalla, hirsiseiniä suojaa leveä punamullattu vaakapontti. Nurkat ovat korostettu pystylaudoituksella, räystäät on
koteloitu. Rakennus on muodoltaan neliö, sen vastakkaisilla puolilla on pariovet ja molemmin puolin
matala ajosilta luonnonkivestä.
Pappila
Ouluveden rannalla on rakennettu 1874-77, ensin yhden papin asunnoksi, myöhemmin asuinhuoneet on
jaettu kahdeksi erilliseksi asunnoksi. Kylkeen on rakennettu 50-luvulla lisäsiipi virastoksi. Nykyisin siivessä on kokoushuone ja pieni kappeli. Rakennus on
peruskorjattu 1993 ja toimii seurakunnan työsuhdeasuntoina. Pihapiirissä sijainnut pappilan renkitupa
on purettu 1970-luvulla. Pappilan vanhin osa on kooltaan noin 15x24 metriä. Puolitoistakerroksisen rakennuksen hirsirunkoa suojaa leveä vaakapontti, joka jo
rakentamisaikanaan suojattiin isännille malliksi öljymaalilla. Ikkunat ovat 6-ruutuiset T-karmi-ikkunat, uusitut. 8-ruutuiset ikkunat on uusittu alkuperäisen mallisiksi, ristikkokoristellut ikkunat ylinnä päädyissä ovat
mahdollisesti alkuperäisiä. Rakennuksen järvenpuoleisella pitkällä sivulla on keskellä poikkipääty, satulakattoa suojaa punainen tiilikate, kattoa kannattelevien konsolien päät on profiloitu ja poikkipäädyissä
on koristeaihe. Rakennuksen sisäänkäynnissä on sisäänvedetty lasikuisti / avoparveke, takana pieni avokuisti ja päädyssä pieni ulkoneva parveke sekä pieni
sisäänkäynti. Laajennusosa pappilan päädyssä on 1kerroksinen ja rapattu. Rannassa on lisäksi venevaja-kellari. Pappilaa ympäröi laaja puistomainen puutarha. Järvenpuolella on koriste- ja hyötytarha, jossa
on nähtävissä viitteitä vanhasta pappilan puutarhasta
symmetrisine istutuksineen.
Seurakuntakeskuksen
on suunnitellut arkkitehti Erkko Virkkunen ja se valmistui 1972 edustaen Ostolantien 70-luvun julkista rakentamista. Suunnittelun lähtökohtana on ollut vanhan
pappilan vuodelta 1895 oleva kivinavetta ja sen säilyttäminen osana seurakuntakeskusta. Lohkokivestä
ja tiilestä rakennettu seurakuntakeskus muutettiin tasakattoisesta harjakattoiseksi 1994. Muutostyöt suunnitteli rakennusarkkitehti Sakari Lähteinen. Hän myös
suunnitteli vuonna 2006 valmistuneen seurakuntatalon
laajennusosan.
56
ÄHTÄRIN KULTTUURIYMPÄRISTÖOHJELMA
ÄHTÄRIN KULTTUURIYMPÄRISTÖOHJELMA
57