Ähtäriläisiä kuisteja
Ähtäriläisiä ikkunoita
Sisääntulon on muovannut käytännön tarve, ulko-oven edessä olevan rakennelman tehtävä on suojata lumelta ja
vesisateelta. Yksinkertaisimmillaan suojaa antoi kannattimien kannattelema yksinkertainen lapekatos. Varakkaan talon sisäänkäyntiin kiinnitettiin huomiota, kuistilla oli tärkeä rooli julkisivussa ja komea kuisti viestitti talon asemasta.
Kuisti edustaa usein eri tyylisuuntaa kuin itse talo. Se joko rakennettiin myöhemmin tai sitä uusittiin eri vaiheissa.
Vanhimmat kuistit Ähtärissä ovat avoimia porraskuisteja. Niissä on taitekatto, joka on pilarien kannattelema kuten
kotiseutumuseon kuistissa. Avoin kuisti varustettiin usein portaiden molemmin puolin sijaitsevilla kaiteilla ja penkeillä.1800-luvulla vallinneet tyylipiirteet ja vaikutteet muokkasivat varsinkin kuistia, joka oli kevytrakenteinen ja helposti
uudistettavissa. Kaksikerroksiset umpikuistit yleistyivät Ähtärissäkin 1800- ja 1900-lukujen taitteessa, koska sisäportaat haluttiin siirtää kuistiin. 1900-luvulla kuisti muuttui vähitellen koristeellisesta ja edustavasta entistä käytännöllisemmäksi. Kuistiin lisättiin toimintoja, kuten kosteita tiloja ja pannuhuone. Se muutti kuistin umpinaiseksi ja laajensi
sitä. Kuistin julkisivumuutokset sopivat usein heikosti vanhan talon luonteeseen. Nykypäiviin säilynyt ähtäriläinen
rakennusperintö käsittää lukuisia eri aikoina rakennettuja komeita avo- ja umpikuisteja. Esimerkkeinä ähtäriläisestä
kuistiperinteestä ovat ylärivissä Jauhojärven ja Suihkon kuistit, keskellä Moksun ja Hokkalan ja alinna Matinahon ja
Kauppalan komeat kuistit.
46
ÄHTÄRIN KULTTUURIYMPÄRISTÖOHJELMA
Ikkuna on tärkeä osa julkisivua ja heijastanut aina rakentamisaikaansa ja sen muotivirtauksia. Ikkunan muoto ja yksityiskohdat kuten heloitus, puitteiden ja ikkunaa kehystävien vuorilautojen profilointi kertovat meille rakennuksen historiasta, rakentamisen ja muutoksen ajankohdasta. Mittasuhteiltaan harmonisen vanhan ikkunan löytää varmimmin
vanhojen talonpoikaistalojen haukkaikkunanauhasta. Niissä kaunis aaltoileva vanha lasi on vihertävää ja kupruilevaa,
puitteet ohuita ja kauniisti profiloituja,
Vanhimmat ähtäriläiset ikkunat ovat lasiuralla varustettuja puupuitteisia, pienikokoisia kuusiruutuisia ikkunoita. Tämä
uusklassinen ikkunamuoto oli vakiinnuttanut asemansa 1700-luvulta alkaen. 1800-luvun lopulta lasinpuhallusteniikan kehittyessä ikkunan koko kasvoi ja 1800-luvun lopulta kolmiruutuinen T-ikkuna syrjäytti vähitellen kuusiruutuisen
ikkunatyypin. Tällöin oltiin jo siirrytty lasin kittikiinnitykseen ja kesäksi poistettavat ”tuplat”, pois nostettavat sisäikkunat kuuluivat joka talon vakiovarusteisiin. 1800- ja 1900-lukujen taitteessa keskiaikaa ihannoiva kansallisromantiikka
ja jugendtyyli palauttivat pieniruutuiset ikkunat, joita oli usein ikkunoiden yläosissa. Klassismi 1920-luvulla toi vielä
hetkeksi takaisin kuusiruutuisen ikkunan, kunnes 1930-luvun funktionalismin mukaisesti ikkunan muoto yksinkertaistui ja sommittelu vapautui symmetriaan perustuvasta julkisivun jäsentelystä. Ikkunan standardisointi ja teollinen
tuotanto 1970-luvulla köyhdyttivät ikkunaa sekä laadullisesti että esteettisesti.
HUOMAA!
• Vanhojen ikkunoiden kestävyyden salaisuus on niihin käytetyn puun korkea laatu.
• Alkuperäinen on kuluneenakin arvokkaampi kuin uusi.
• Vanhan