Arkeologinen perintö
Ähtärin kiinteiden muinaisjäännösten löytökeskittymä on Peränteellä, josta on tunnistettu viisi kiinteää
muinaisjäännettä. Lopetti Pemun pohjukassa, Kortteisjoen suulla, on Ähtärin ainoa vuonna 1983 kaivettu alue. Lisäksi kiinteitä muinaisjäännöksiä on löydetty Mytkäniemestä Itä-Ähtäristä, Väliveden itä- ja
länsirannalta, Pusaanlahdelta Alastaipaleelta ja Hankaveden rannalta, josta on kolme löytöpaikkaa. Hankaveden ja Moksunjärven väliseltä Lapinniemeltä on
löydetty erikoisennäköinen siirtolohkare, joka on
mahdollinen uhripaikka.
Vasarakirveskulttuurin ajalta (2500-2000 eKr.) Ähtäristä on löydetty vasarakirves. Pronssi- ja rautakau-
delta ei Ähtäristä toistaiseksi tunneta kiinteitä muinaisjäännöksiä. Ähtäristä on toistaiseksi löydetty
vain viikinkiajalle (800-1050 eKr.) ajoitettu kupurasolki, joka on todennäköisesti eränkävijän jälkeensä jättämä esine. Sijainti lähellä Keski-Suomea, jossa rautakautisia löytöjä on runsaasti, mahdollistaa
rautakautiset löydöt myös Ähtärissä.
Historiallisen ajan puolustusvarustukset ovat myös
merkittäviä kiinteitä muinaisjäännöksiä, I:n maailmansodan aikaiset juoksuhaudat, korsut eli lintaasit ja muut kaivannot muodostavat Ähtärin alueella Pietarin suojaksi suunniteltujen puolustuslinjojen
uloimman osan. Muualla Etelä-Pohjanmaalla niitä ei
Venäläiset aloittivat Ähtärissä helmikuussa 1916 pari vuotta kestäneet linnoitustyöt, jotka olivat osa Pietarin
puolustusjärjestelmää. Tarkoituksena oli rakentaa Pietarin turvaksi kolme kaivantoketjua tarvittavine linnoituslaitteineen. Ensimmäinen kulkee Lappeenrannan länsipuolella, toinen Kotkasta Kouvolaan, Mäntyharjulle ja Savonlinnaan. Ulommainen, kolmas ketju lähtee Helsingistä, Tampereelle, Ähtäriin, Saarijärvelle, Iisalmeen ja Nurmekseen. Vain soiden ja järvien väliset kannakset vallitettiin – siis ne reitit, joille jalkaväen olisi
pakko pyrkiä. Kyseessä oli yksi maanpuolustushistorian suurimmista linnoitusoperaatioista. Linnoitusjärjestelmän tarkoituksena oli katkaista kaikki lännestä ja pohjoisesta tulevat kulkureitit: maantiet, rautatiet ja vesireitit. Erityistä huomiota kiinnitettiin rautateihin. Vallituksia tehtiin kolmeen ketjuun: ”ensimmäisen linjan
juoksuhaudoissa oli vahvat hirsistä tehdyt konekivääripesäkkeet. Hirsikaton ja seinien ympärillä oli vahva kivikerros. Ampuma-aukkoja oli rautateiden ja teiden suuntaan. Samoin tarkka-ampujille tehtiin haudan pätkiä,
jossa oli kivillä ja puilla suojatut ampuma-aukot.
Vallitusten jäänteitä Inhan aseman liepeillä
ole. Vuodesta 1971 alkaen maalinnoituslaitteet on
katsottu muinaismuistolain tarkoittamiksi kiinteiksi
muinaisjäännöksiksi ja siten muinaismuistolain suojaamiksi. Puolustusvarustuksia kuten muitakaan
muinaisjäännöksiä ei saa hävittää, peittää eikä
kaivaa ilman Museoviraston lupaa.
karinjoen itäpuolella Pienestä Vehkajärvestä Peränteeseen. Mittavia linnoitusjärjestelmiä rakennettiin
myös pitäjän pohjoispäähän, Saarijärven tien suuntaan. Siellä kaikkein laajimmat kaivaukset ovat Pylkönmäen ja Multian Ropottikorvessa. Paikan nimikin
tulee venäläisten rakennustöistä.
Vallitusten jäänteitä erottuu Inhassa mm. Kierinniemen luontopolun varrella. Inhassa ensimmäinen valliketju katkaisi rautatien Nääsinlahden perukasta ja
jatkui Juurikkakankaalle, Myllymäen tiestä nykyisen
varikkoalueen kautta Väliveteen. Toinen linja meni
Nääsinsalmen nykyistä leirintäalueen puoleista rantaa samoin Väliveteen. Nämä leirintäalueelta, Hankaveden rannasta alkaneet juoksuhaudat katkaisivat rautatien, Myllymäen tien ja Niemisveden tien.
Kolmas ketju kulki kauempana Ritokankaan mailla.
Vastaavia l innoituksia tehtiin joka puolelle Ähtäriä:
Ouluveden länsirannalla Sytelän talon kohdalta lähti vallihautaketju länteen. Himaistenkallioille suunniteltiin betonisia tykkibunkkereita, Vuoriperäntie katkaistiin Heikkolanmäen päältä, samoin Virtain tie
Väkkärinmäellä. Vääräkoskella kulki vallihauta joen
itäpuolella Ouluveden rantaan, Alastaipaleella Pa-
Suomen itsenäistyttyä vallihautoja purettiin nopeasti. Puutavaraa voitiin käyttää hyödyksi, rakennustarpeisiin ja lämmityspuuna. Monissa kohdin kaivantoja oli tuettu kivin tai ammuttu taitavasti aivan suoria
seinämiä, tällaiset kohteet ovatkin hyvin säilyneitä.
Ähtärin keskustan asemakaava-alueelta haudat ovat
hävinneet melko täydellisesti, vain rippeitä on jäljellä. Keskustan pururata suunniteltiin aikoinaan siten,
että sinne jäi melko pitkä pätkä hautoja. Koulunmäellä, pappilan kallioilla, on vieläkin näkyvissä hautoja, samoin Leppävuoren ja kirkonkylän maastossa
vanhan kansakoulun paikkeilla. Nykyisen pururadan
alueella on Keuruun pioneeripataljoonan entistämä
korsu (lintaasi). Väkkärinmäeltä nykyisen Vääräkosken liittymän kohdalta löytyi muutama vuosi sitten
täysin kunnossa oleva lintaasi, jonka suuaukko kuitenkin turvallisuussyistä suljettiin3.
3
Liisa Tallbacka, julkaisematon käsikirjoitus
Lue lisää:
• Esihistorialliset kiinteät muinaisjäännökset Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla s. 68.
Museovirasto, Etelä-Pohjanmaan liitto, Keski-Pohjanmaan liitto, Pohjanmaan liitto. Vaasa 1998.
• Maiseman muisti - Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto. Helsinki 2001.
• Hiidenkiuas ja tulikukka, opas arkeologisen perinnön hoitoon. Museovirasto. Jyväskylä 1999.
• Ympyriäinen X111 s.4-7 , Muinaisasutusta Ähtärissä, Mirja Miettinen, Museovirasto
• Ympyriäinen XIV s.7-10, Suomusjärven kulttuurin löytötihentymä Peränteellä, Sulevi Riukulehto
• Papinkivi: V 27 ja X 5-6
• Ähtäri-solki: I 34, III 2 ja XI 14
• Ympyriäinen I, s. 35, Pauli Leppävuori; Vallityöt
Ähtärissä kartoitettuja puolustusvarustuksen jäänteitä
28
ÄHTÄRIN KULTTUURIYMPÄRISTÖOHJELMA
ÄHTÄRIN KULTTUURIYMPÄRISTÖOHJELMA
29