Viljelyä, kaskisavua ja tervanpolttoa
Ähtärissä elettiin 1800-luvulla pääasiassa maataloudesta. Kaskeaminen oli vielä 1800-luvun puolivälissä lähes ainoa viljelymuoto, 1848 kaskimaan osuus
peltoalasta oli peräti 95 %. Vielä 1890-luvun alussa
joka tilalla hakattiin ainakin joka toinen vuosi parin,
kolmen tynnyrinala kaski. Peltoviljelystä alettiin voimaperäisesti kehittää vasta suurten nälkävuosien
1867-68 jälkeen. Peltoalaa pyrittiin raivaamaan myös
soita raivaamalla. Maatalouden tuotto oli viljelymaiden usein heikon laadun vuoksi alhainen.
1700-luvulla monissa Ähtärin naapuripitäjissä tervanpoltto oli lähes pääelinkeino, näin ei kuitenkaan ollut
Ähtärissä. Kun tervanpoltto naapuripitäjien alueilla laski 1800-luvulla, tapahtui Ähtärissä päinvastoin. Seudulla ryhdyttiin polttamaan tervaa myytäväksi, vaikka
korkeat kuljetuskustannukset haittasivatkin kannattavuutta. Vielä vuonna 1900 Ähtärissä poltettiin 2000
tynnyriä tervaa, puulaivojen rakentamisen vähentyessä ja rautalaivojen myötä tervan kysyntä väheni.
Vaasan maakunta-arkisto / Riitta Jaakkola
Tiestö kehittyy ja yhdistää
1700-luvun lopulla alettiin tehdä Alavus-Laukaa- välistä postitietä Alavudelta Töysän ja Ähtärin kautta
Keuruulle ja sieltä edelleen Jyväskylään. Näin edistettiin merkittävästi Pohjanmaan kaupunkien ja YläSatakunnan sekä Keski-Suomen välistä paikallisliikennettä. Tie toi 1790-luvun lopulla uudenlaista
vilkkautta pitäjän elämään, entistä helpommin ähtäriläinen isäntä pääsi asioimaan kaupunkiin ja Hankolan kievarissa yöpyivät kaukaakin tulevat matkustavaiset kertoillen uutisiaan.
Museoviraston kuvakokoelmat
Rintalankylä kolmessa aikatasossa. Vasemmalla yksityiskohta Pakarin jakokunnan isojakokartasta vuodelta 1827. Kuvassa
on Rintalan talo ja sen lähialuetta, joita kartassa merkittiin C-kirjaimella. Metsien ympäröimä Rintalan talo oli lähitienoon
ainoa asumus. Lähes ainoat merkinnät ovat numeroituja maakappaleita, jotka itse isojakopöytäkirjassa on lueteltu tarkasti
metsä- ja peltotyyppeineen. Ainoa piirretty kulkuväylä on Pusaanjärvelle johtava polku. Peruskartassa vuodelta 1960 keskellä peltojen määrä on suurimmillaan, maastokartta vuodelta 1997 oikealla havainnollistaa metsäojitusten laajuuden, pellot
ovat lähes hävinneet.
Liikenneyhteydet paranivat edelleen 1800-luvulla.
Alavuden - Keuruun maantie sai sivuteitä. Vuosisadan alkupuolella oli syntynyt tieyhteys Ähtärinjärven
länsirantaa myöten Savolan ja Ollikkalan kylille: Ähtärinrantaa pitkin kulkeva Ähtärin -Lehtimäen maantie valmistui vuosina 1872-1874. Nälkävuosina 186869 tehtiin hätäaputöinä entisestä vaatimattomasta
Ähtärin – Alastaipaleen - Virtain kärrytiestä todellinen
maantie, joka yhdisti Virtain ja Ähtärin kirkonkylät.
Polku kiemurteli myös nykyisen Inhan aseman seu-
dulta Niemisveden kylään ja siel tä Rämälän ja Ohramäen kautta kohti Pylkönmäkeä.
Itsenäisyyden aikana ovat syntyneet Itä-Ähtärin tie
vuosina 1920-25, linjatie kirkolta Ryöttöön 1930-luvun pulavuosina ja Itä-Peränteen tie 1934-35. Mustikkavuoren kautta etelään Virroille suuntautuva
liikenne ohjattiin vuosina 1972-73 valmistuneen Ouluveden sillan kautta. Peränteen tien oikaisu valmistui vuonna 1993. Virtaintie ohittaa Vääräkosken, Peränteen ja Alastaipaleen kylät.
Ilmakuvassa Ostolaa ja Ähtärin asemanseutua 1950-luvun alussa. Etualalla keskellä näkyy pappilan vanha riihi, joka purettiin 1960-luvulla. Säästöpankkia kunnantalon liepeillä ei vielä näy. Taustalla asemaa vastapäätä näkyy Sahan alue, alueelle
leimalliset lautataapelit ovat hävinneet, samoin sahan rakennukset. Alue on rakentunut viime vuosina.
20
ÄHTÄRIN KULTTUURIYMPÄRISTÖOHJELMA
ÄHTÄRIN KULTTUURIYMPÄRISTÖOHJELMA
21