Veitikka 2016 — 1 - Page 42

STAM1NA Tempus fugit, nyt kello oli 22.00! Stam1nan osuus alkaisi hetkenä minä hyvänsä ja lähelläni olleet ihmiset alkoivat jo vitsikkäästi hoilaamaan uusimman albumin introkappaleen tarttuvia lyriikoita: ”Me ikoneina kuolemme tänään, en valehtele”. Odotusta ei kestänyt onneksi yhtäkään æonia ja Elokuution, vain pari kuukautta sitten julkaistun albumin, intro lähti pyörimään oransseihin vankilamaisiin haalareihin pukeutuneiden pitkätukkien (+yhden kaljun) kävellessä toimii silti erittäin hyvin pään heiluttamiseen! Settilistan parhaimpia lisäyksiä olivat kenties Mätä hohtava omena, Kuudet raamit, Kadonneet kolme sanaa, Lääke ja Kuolleeksi ruoskitut hevoset. Itse tunnin perussetin jälkeen yhtye käveli ulos lavalta ja yleisö teki sen mitä piti: pyysi encorea. Lavallehan he sitten astelivat ja alkoivat vetää Viisi laukausta päähän riittää Diablon rumpalin kanssa. Tämän lisäksi uutena yllätyksenä hiljaa ja hallitusti paikoilleen. Rennohkoon introon sulavasti sisällytettiin kaikki soittimet ja setti alkoi. Väkeä permannolla oli jotenkin vielä enemmän kuin ennen ja meno vielä energisempää (olihan paikka toisaalta Energiaareena, heh). Jokaiselta albumilta soitettiin ainakin yksi kappale, mutta luonnollisesti uusimmalta albumilta eniten. Kappaleiden soidessa oli melkein aina moshpitti ja kaiken maailman notkumista kaikkien toimesta. Muuttuvilla tahtilajeilla varustettu progemetalli Diablon laulaja-kitaristi Rainer Nygård tuli lavalle saarnamiehen asussa ja lausui kappaleen ns. uutislähetyskohdan. Loistavaa. Kappaleen jälkeen tapahtui erittäin juhlallinen seremonia, jossa Sakara Recordsin edustajat eli Mokoman laulaja ja kitaristi Marko ja Tuomo jakoivat Stam1nan pojille Elokuution kultalevyn statuksen kunniaksi tauluplaquen. Biisejä soitettiin vielä parisen kappaletta, jonka jälkeen konsertti loppui circa 23.30.