Ovet itse Oulun Energia
areenalle aukesivat 18.00, tulin
paikalle noin vartin yli ja jonotin
huomattavan pitkässä jonossa,
joka kuitenkin eteni suhteellisen
nopeasti; jonottamista ulkona
oli vain viitisen minuuttia. Sisään
mentäessä oli minimalistinen
turvatarkastus eli ristiasentoon
meno ja pieni taputtelu sinne
tänne. Vartijat varmaan
käyttävät joitain muinaisia
loitsuja, joihin kuuluvat juuri
nämä taputukset aseiden jne.
hallussapidon selvittämiseen.
Mitä muutakaan varten se
olisi! Tämän jälkeen suuntasin
suoraan permannolle saadakseni
siedettävän paikan eturivistä.
Tällöin väkeä ei näyttänyt olevan
vielä aivan hirveästi. Otin pienet
korvatulppani esiin ja tungin ne
sinne, missä ne auttavat eniten.
DIABLO
Pian häppeningi alkaisi.
18.40 taustamusiikki hälveni,
valot sammuivat ja lavalle käveli
neljä ukkoa, jotka muodostavat
Diablon. Tässä vaiheessa huomasin,
kuinka permanto oli yhtäkkiä
aivan täynnä. Meininki oli heti kuin
hevikonserteissa, käsiä lyötiin
ilmaan ja eturivin tyypit heiluttivat
päitään kuin viimeistä päivää
pitkine hiuksineen. Viime vuona
ilmestyneeltä Silvër Horizonilta
soitettiin useimmat kappaleet,
mutta materiaalia löytyi myös
vanhemmilta albumeilta – muiden
muassa varmat hitit kuten The
Preacher ja Icaros (kummatkin
suorastaan loistavia kappaleita).
Tunteroisen pituisen setin jälkeen
lämppäribändiltä ei tullut encoreja
vaan mentiin suoraan noin
40 minuutin pituiselle tauolle,
jonka aikana permanto tyhjeni
kaikista paitsi eturivin innokkaista
pitkätukkaisista faneista.