Veitikka 2016 — 1 - Page 38

Ovet itse Oulun Energia areenalle aukesivat 18.00, tulin paikalle noin vartin yli ja jonotin huomattavan pitkässä jonossa, joka kuitenkin eteni suhteellisen nopeasti; jonottamista ulkona oli vain viitisen minuuttia. Sisään mentäessä oli minimalistinen turvatarkastus eli ristiasentoon meno ja pieni taputtelu sinne tänne. Vartijat varmaan käyttävät joitain muinaisia loitsuja, joihin kuuluvat juuri nämä taputukset aseiden jne. hallussapidon selvittämiseen. Mitä muutakaan varten se olisi! Tämän jälkeen suuntasin suoraan permannolle saadakseni siedettävän paikan eturivistä. Tällöin väkeä ei näyttänyt olevan vielä aivan hirveästi. Otin pienet korvatulppani esiin ja tungin ne sinne, missä ne auttavat eniten. DIABLO Pian häppeningi alkaisi. 18.40 taustamusiikki hälveni, valot sammuivat ja lavalle käveli neljä ukkoa, jotka muodostavat Diablon. Tässä vaiheessa huomasin, kuinka permanto oli yhtäkkiä aivan täynnä. Meininki oli heti kuin hevikonserteissa, käsiä lyötiin ilmaan ja eturivin tyypit heiluttivat päitään kuin viimeistä päivää pitkine hiuksineen. Viime vuona ilmestyneeltä Silvër Horizonilta soitettiin useimmat kappaleet, mutta materiaalia löytyi myös vanhemmilta albumeilta – muiden muassa varmat hitit kuten The Preacher ja Icaros (kummatkin suorastaan loistavia kappaleita). Tunteroisen pituisen setin jälkeen lämppäribändiltä ei tullut encoreja vaan mentiin suoraan noin 40 minuutin pituiselle tauolle, jonka aikana permanto tyhjeni kaikista paitsi eturivin innokkaista pitkätukkaisista faneista.