Veitikka 2016 — 1 | Page 30

katsojiensa älykkyyttä ja toimii myös koko ajan eräänlaisella alitajuntaisella ymmärryksen tasolla. Vaikka välillä en tiennytkään mitä tapahtui, minusta tuntui, että jokin osa minusta ymmärsi täysin mistä elokuva kertoi. Elokuva kuitenkin vaatii, että katsoja keskittyy herkeämättä, tätä elokuvaa ei kannata katsoa, jos etsii mukavaa ja rentouttavaa viihdettä. Myös elokuvan kaksi pääroolisuoritusta ovat loistavat. Ohjaaja Shane Carruth itse näyttelee miespääroolia todella hyvin, mutta naispääosaa näyttelevän Amy Seimetzin tulkinta on yksi elokuvan huippukohdista. Hän näyttelee erinomaisesti ihmistä, joka on täysin kadottanut oman itsensä, ja yrittää pitää kiinni vanhan elämänsä rippeistä samalla yrittäen ymmärtää kokemaansa muutosta ja jatkaa elämäänsä. Tämän lisäksi elokuvan juoni pysyy kiinnostavana ja yllättävänä koko ajan. Katsojana en voinut olla missään vaiheessa kovin varma siitä mitä tapahtuu 10 minuutin päästä, sillä en ollut edes sataprosenttisen varma siitä mitä tälläkään hetkellä tapahtuu. Elokuvan ensimmäiset 25 minuuttia vievät tarinan juonta yhteen suuntaan, seuraavat 30 minuuttia lähes vastakkaiseen ja niin edelleen. Carruth myös Jotkin elokuvat ovat niin omalaatuisia ja mestarillisia, että niille pitää vain antautua ja antaa kokemuksen viedä mukanaan, vaikka elokuvan juoni jäisikin ymmärtää miten rakentaa juonen hieman epäselväksi. Upstream niin, että nämä suunnanmuutokset color on juuri sellainen elokuva. eivät tunnu teennäisiltä, Katso se, jos haluat kokea jotain sokeeraavilta juonenkäänteiltä uutta. vaan luonnollisilta askelilta tarinan kertomisessa ja että hänen ei tarvitse tavata katsojalle joka ikistä juonenkohtaa. Aivan liian monet elokuvantekijät pelkäävät, että katsojat eivät ymmärrä elokuvan juonta ja selittävät kaiken kirjoittaja Pyry Silomaa rautalangasta vääntäen. Tämä kuvat © Shane Carruth & ERBP elokuva sen sijaan kunnioittaa tausta Niko Savola