Veitikka 2016 — 1 | Page 30
katsojiensa älykkyyttä ja toimii
myös koko ajan eräänlaisella
alitajuntaisella ymmärryksen
tasolla. Vaikka välillä en
tiennytkään mitä tapahtui, minusta
tuntui, että jokin osa minusta
ymmärsi täysin mistä elokuva
kertoi. Elokuva kuitenkin vaatii, että
katsoja keskittyy herkeämättä,
tätä elokuvaa ei kannata katsoa,
jos etsii mukavaa ja rentouttavaa
viihdettä.
Myös elokuvan kaksi
pääroolisuoritusta ovat loistavat.
Ohjaaja Shane Carruth itse
näyttelee miespääroolia todella
hyvin, mutta naispääosaa
näyttelevän Amy Seimetzin tulkinta
on yksi elokuvan huippukohdista.
Hän näyttelee erinomaisesti
ihmistä, joka on täysin kadottanut
oman itsensä, ja yrittää pitää kiinni
vanhan elämänsä rippeistä samalla
yrittäen ymmärtää kokemaansa
muutosta ja jatkaa elämäänsä.
Tämän lisäksi elokuvan juoni
pysyy kiinnostavana ja yllättävänä
koko ajan. Katsojana en voinut
olla missään vaiheessa kovin
varma siitä mitä tapahtuu 10
minuutin päästä, sillä en ollut
edes sataprosenttisen varma
siitä mitä tälläkään hetkellä
tapahtuu. Elokuvan ensimmäiset
25 minuuttia vievät tarinan juonta
yhteen suuntaan, seuraavat 30
minuuttia lähes vastakkaiseen
ja niin edelleen. Carruth myös
Jotkin elokuvat ovat niin
omalaatuisia ja mestarillisia, että
niille pitää vain antautua ja antaa
kokemuksen viedä mukanaan,
vaikka elokuvan juoni jäisikin
ymmärtää miten rakentaa juonen
hieman epäselväksi. Upstream
niin, että nämä suunnanmuutokset color on juuri sellainen elokuva.
eivät tunnu teennäisiltä,
Katso se, jos haluat kokea jotain
sokeeraavilta juonenkäänteiltä
uutta.
vaan luonnollisilta askelilta tarinan
kertomisessa ja että hänen ei
tarvitse tavata katsojalle joka
ikistä juonenkohtaa. Aivan liian
monet elokuvantekijät pelkäävät,
että katsojat eivät ymmärrä
elokuvan juonta ja selittävät kaiken
kirjoittaja Pyry Silomaa
rautalangasta vääntäen. Tämä
kuvat © Shane Carruth & ERBP
elokuva sen sijaan kunnioittaa
tausta Niko Savola