Eräissä ruotsin
YO-kirjoituksissa
Tarjottimin varustautuneet,
konsukiepret ja portsari Ernot
verkkokalvoilleen tatuoineet
opiskelijat kerääntyvät juhlasalin
ovien taakse. Opettajat
päästävät heidät yksi kerrallaan
sisään ja vilkaisevat samalla,
ettei vain joku ole unohtanut
teipata tavaroidensa logoja tai
muita tekstejä piiloon, sillä olisi
toki varsin epäreilua, jos jollakin
kokelaalla esimerkiksi lukisi
paidassaan Adidas ja kengissään
Nike. Hänhän saisi yhdisteltyä
kirjaimista ties kuinka monta
ruotsin verbimuotoa: ainakin
sade, dika* ja skina.
*suom. ‘ojittaa’ tai ‘kaivaa ojaa’
jakamisen jälkeen jää vielä
aikaa pureksia kynsiä, vilkuilla
hermostuneena ympärillä
istuvia opiskelijoita ja himoita
eväsrasiassa odottavia
lohtusuklaita. Viimein kello
osoittaa tasan yhdeksän,
koe julistetaan alkaneeksi ja
YO-vihkot avautuvat yhtenä
lehahduksena.
Tarinan loppu vaihtelee
kokelaskohtaisesti, mutta
lyhyesti sanottuna kaikki
selvisivät hengissä.
Selviytymisessä auttoivat hyvät
eväät ja vessatauot. Myös
henkinen valmistautuminen
voi olla hyödyksi, enkä nyt
välttämättä tarkoita säännöllisiä
mindfullness-sessioita vaan
yksinkertaisesti omiin kykyihinsä
luottamista.
Joten, rakkaat opiskelijatoverit,
uskokaa pois: Pystytte siihen.
Osaatte kyllä aivan tarpeeksi.
Ja jos ette, niin voitte aina
syyttää huonosti aseteltuja
kysymyksiä tai ottaa
tilaisuuden eväsretkeilyn,
kanssaihmisten tarkkailun
sekä elämänkokemuksen
kartuttamisen kannalta.
Lopulta kaikki löytävät
paikoilleen, ja viime hetken
ohjeistusten sekä koepapereiden
kirjoittaja Emma Petäjäaho
kuvitus Anni Syväkuru