Veitikka 2016 — 1 - Page 24

Eräissä ruotsin YO-kirjoituksissa Tarjottimin varustautuneet, konsukiepret ja portsari Ernot verkkokalvoilleen tatuoineet opiskelijat kerääntyvät juhlasalin ovien taakse. Opettajat päästävät heidät yksi kerrallaan sisään ja vilkaisevat samalla, ettei vain joku ole unohtanut teipata tavaroidensa logoja tai muita tekstejä piiloon, sillä olisi toki varsin epäreilua, jos jollakin kokelaalla esimerkiksi lukisi paidassaan Adidas ja kengissään Nike. Hänhän saisi yhdisteltyä kirjaimista ties kuinka monta ruotsin verbimuotoa: ainakin sade, dika* ja skina. *suom. ‘ojittaa’ tai ‘kaivaa ojaa’ jakamisen jälkeen jää vielä aikaa pureksia kynsiä, vilkuilla hermostuneena ympärillä istuvia opiskelijoita ja himoita eväsrasiassa odottavia lohtusuklaita. Viimein kello osoittaa tasan yhdeksän, koe julistetaan alkaneeksi ja YO-vihkot avautuvat yhtenä lehahduksena. Tarinan loppu vaihtelee kokelaskohtaisesti, mutta lyhyesti sanottuna kaikki selvisivät hengissä. Selviytymisessä auttoivat hyvät eväät ja vessatauot. Myös henkinen valmistautuminen voi olla hyödyksi, enkä nyt välttämättä tarkoita säännöllisiä mindfullness-sessioita vaan yksinkertaisesti omiin kykyihinsä luottamista. Joten, rakkaat opiskelijatoverit, uskokaa pois: Pystytte siihen. Osaatte kyllä aivan tarpeeksi. Ja jos ette, niin voitte aina syyttää huonosti aseteltuja kysymyksiä tai ottaa tilaisuuden eväsretkeilyn, kanssaihmisten tarkkailun sekä elämänkokemuksen kartuttamisen kannalta. Lopulta kaikki löytävät paikoilleen, ja viime hetken ohjeistusten sekä koepapereiden kirjoittaja Emma Petäjäaho kuvitus Anni Syväkuru