Kusti Kittilän motivaation talvimetsästys
Kirjoittaja: Kusti Kittilä
Tervahiihdon blogipoppoon vetäjä pyysi juttua tuleviin Sanomiin antaen vapaat kädet kirjoittaa mistä haluan.
Mahdollisuuksien repertuaarihan on tässä tapauksessa valtava, pieni riski on jopa olemassa romaanin syntymiseen.
Mutta pitäydyn nyt lähinnä kertomaan, miksi minä hiihdin 2.2.2018 ikämiesten SM-viestiä vaikka alkuperäisen
tavoitteen mukaan juuri tuolloin piti matkustaa Koreaan Olympiakisoihin.
Oma paras ei aina riitä – ja
minut tämä tulos lähetti
motivaatiometsälle
Voin rehellisesti sanoa olleeni urani
parhaassa iskussa vuodenvaihteessa.
mutta se ei vain ollut tarpeeksi. Ehkä
huonoa tuuria saattoi olla matkassa
Vantaalla ja Oberstdorfissa, mutta jo-
kainen tuurinsa ansaitsee. Sain yrittää
vähintään riittävästi kansainvälisellä ta-
solla, mutta kun parhaaksi sijoitukseksi
jäi 24. Fiemmestä, niin peli oli sillä jälki-
puheitta selvä.
Viimeiset viikot ovat käyneet henki-
sesti raskaiksi, kun Korean kisajoukku-
eesta tippuminen konkretisoitui tam-
mikuussa. Tippuminen joukkueesta
ei aiheuttanut suurtakaan tuskaa, kat-
keruutta tai mielipahaa, vaan se, että
Vantaan SM-hiihtojen jälkeen kisaka-
lenterissa ei odottanut enää ainoataan
kunnolla motivoivaa haastetta. Ymmär-
sin että edessä oli motivaationmetsäs-
tysreissu.
Kovat haasteet motivoivat –
mutta mitä seuraavaksi?
Kun elät yhtä ainoaa tavoitetta kohden
päivästä toiseen, niin projektin päät-
tyessä joko onnistumiseen tai siihen
ikävämpään vaihtoehtoon, on mieli
väkisinkin tyhjä. Motivaatiota koetel-
laan. Näinä hetkinä on vaikeaa katsoa
tulevaisuuteen ja nähdä siellä tämän
kauden aikana vielä jotain tavoittelemi-
sen arvoista. Totta kai hiihtokalenteri on
kevään osalta täynnä hienoja tapahtu-
mia, joita varten voisi kuntokäyrää vielä
rakentaa.
Jos olisin kone, niin
voisin ohjelmoida itseni
seuraavaan tavoitteeseen,
mutta kun en ole kone.
Mieltä ei noin vain saa maalitettua
muutaman viikon pohdinnalla johon-
kin uuteen edellisen pitkän projektin
päättyessä. Tilanne olisi taatusti sama
vaikka tämä projekti olisi päättynyt toi-
sinkin. Toki projektin onnellisella lopul-
la oltaisiin paljon lähempänä kevättä,
joten loppukauden ohjelmaa ei harjoi-
tuksellisesti tarvitsi miettiä niin kuin
nyt. Talvimotivaation metsästyksestä
ei ole aikaisemmin kertynyt hirveästi
kokemusta.
Luontoliikunnan ilo vie
eteenpäin
Henkisten voimavarojen puuttuessa,
myös tavoitteellisen fyysisen harjoitte-
lun voimavarat puuttuvat juuri nyt. Kun
en ole keksinyt nopeasti mitään kilpai-
lullista tavoitetta, olympialaisia kun
ei kasva joka oksalla. Varsinaista syytä
harjoitella tavoitteellisesti ei myöskään
helposti löydy.
Liikkuminen ja urheileminen ovat
kuitenkin niin suuressa roolissa elämäs-
säni, etten voi pysyä sohvan pohjalla
päivää pidempään terveenä ollessani.
Lähinnä ongelmaksi saattaa muodos-
tua liikkumisen pitäminen mielekkää-
nä ja jatkuvuuden takaaminen, ettei
kunto ja vire ole täyttä soopaa, kun tai
jos kilpaladuille taas tekee mieli.
Puuduttava ja
systemaattinen harjoittelu
ovat kuitenkin toistaiseksi
saaneet väistyä iloa
tuottavien lajien ja
harjoitteiden tieltä.
Käytännössä tämä luontoliikuntavire
on näkynyt viimeiset viikot lumilauta
selässä ja lumikengillä Vuokatin metsis-
sä kulkevana Kusti huru-ukkona ja hiih-
tolenkeillä lyhyiden vetojen ilotulitusta
harrastavana hiihtohousuna.
Etenkin lumikenkäily tuottaa suurta
mielenrauhaa ja sellainen orastava hy-
mynkarekin ilmestyy suupieliin retkien
aikana. Luonnossa liikkumisen vaiku-
tuksia omaan henkiseen hyvinvointiin
en näiden kokemusten perusteella voi
aliarvioida.
Veteraanien SM-hiihdoissa hyvää ja
rentoa meininkiä
Samaa iloa ja tekemisen riemua ha-
vaitsin kilpaillessani veteraanien SM-
hiihdoissa Lumikurussa, Pojat yhteisikä
yli 120 vuotta sarjan viestissä yhdessä
Tervahiihdon päällikön Oravamäen Ja-
nin ja suksitestimies & kestävyyskone
Marko Törmäsen kanssa. Yhdessä oli
mukava suunnitella, touhuta ja kisata,
kun olemme kolmikkona muutenkin
pitkän tien yhdessä kulkeneet. Tätä Lu-
mikurun kisojen mukavuuskerrointa
lisäsi vielä, että tunnelma oli sopivan
rento vailla kaikkea yleisen sarjan SM-
hiihdoista tuttua jäpittämistä.
Hiihtokisat tuntuivat pitkästä aikaa
mukavalle. Uskon myös, että se kil-
pailemisen ja harjoittelun riemu on
tarttuvaa. Ainakin sain altistusta tässä
viikonvaihteessa urheiluinnostukselle,
kun kestävyyskone ja tuore M45 sarjan
suomenmestari M.Törmänen majoittui
Kittipuhdossa Alavieskan ikämieskiso-
jen ajan. Nyt viikonlopun Markon teke-
misissä mukana eläneenä itsekin kat-
son kisakalenteria siten, että ehkä siellä
keväässä sittenkin on jotain käymisen,
ja etenkin tavoittelemisen arvoisia kisa-
tapahtumia itsellekin.
Talvimetsästäjän tavoitteet eivät kie-
pistä löydy. Katse pitää suunnata latvoi-
hin, vai pitääkö lähteä Ruotsiin?
Koo
Toimituksen huomautus: Kusti on alustavasti merkannut Tervahiihdon kalenteriinsa, joten eiköhän porukalla kannusteta Kusti hirmuis-
kuun, nauttimaan hiihdon ilosta ja ottamaan kolmannen Tervahiihdon kuningasmatkan voittonsa?!