12
12
Jotta liikkuminen olisi osa hengailua , on ehtojen oltava samat kuin muussakin hengailussa : ei ole aikatauluja tai sovittuja kellonaikoja . Tärkeää on kokemus , että aika on omaa aikaa , joka koetaan vapaa-ajaksi ja jonka sisällöstä päätetään itse . Toiminta on omaehtoista , sille luodaan omat säännöt , ja toiminnan voi milloin tahansa keskeyttää .
Nuorten vapaa-aikakyselyn mukaan valtaosa 10 – 29-vuotiaista nuorista on sitä mieltä , että toimintaan on mukava osallistua , jos ei tarvitse liittyä mihinkään jäseneksi ( Myllyniemi & Berg 2013 , 47 – 48 ). Elina Hasasen havaintojen mukaan nuoret voisivat liikkua omaehtoisesti enemmän , jos nimenomaan omaehtoisuudelle olisi enemmän fyysistä , sosiaalista ja kulttuurista tilaa . Keskeistä olisikin löytää ne elementit , jotka kulloinkin kannustavat nuoria tilan käyttöön ja hyödyntämiseen . Tällaisia elementtejä voivat olla fyysisen tilan suhteen esimerkiksi tunne tilan omistamisesta , tilan tarjoamat haasteet ja mahdollisuudet muokata tilaa omiin käyttötarkoituksiin sopivaksi . ( Hasanen 2013 , 40 ; 42 ; ks . myös Ojala 2015 , 83 – 85 )
Omaehtoista toimintaa tulisi pystyä tukemaan niin , ettei inspiroivaa omavaltaisuutta tukahduteta . Kuka muu kuin ihminen itse voi parhaiten omalla toimijuudellaan vastata kysymykseen , mikä on merkityksellistä ja mahdollista juuri nyt ? Silloin ei ole liikunnanedistäjien ennalta määräämää " oikeaa " tapaa tai motiivia tehdä ja toimia .
Instituutioiden fyysisiä ja kulttuurisia rakenteita on mahdollista muuttaa , mutta se edellyttää toisin näkemistä ja tekemistä . Eikä niitä voida muuttaa mahtikäskyllä ylhäältä alaspäin . Esimerkiksi Liikkuva koulu -ohjelmassa saadut myönteiset muutokset ovat edellyttäneet kouluhenkilökunnan yhteistä määrätietoisuutta ja sitoutumista asian taakse sekä koulun henkilökunnalta nuorten kohtaamista yksilöinä , oppilaiden kuuntelemista , kuulemista ja aitoa toimintaan osallistamista sekä uskallusta ja halua katsoa asioita oppilaiden silmin . Kun oppilaiden ideoita toteutetaan , syntyy samalla omistajuutta yhteisiin asioihin , mikä sitouttaa . ( Rajala ym . 2013 , 25 – 26 )
Ei kuitenkaan ole itsestään selvää , että yksilöt lähtevät mukaan instituutioiden liikunnallistamiseen . Liikkuminen ei ehkä ole normin mukaista ja suotavaa , vaan ehkäpä noloa ja paheksuttavaa . Tai liikuntaintervention tuloksena fyysisesti aktiivisimmat liikkuvat lisää , mutta vähiten liikkuvia on vaikea innostaa mukaan toimintaan . Mikään ei silti estä houkuttelemasta kaikkia , niin aktiivisia kuin vähemmänkin aktiivisia , mukaan suunnittelemaan . Voitaisiinko keskustella yhdessä siitä , minkälainen on hyvä työskentely- tai oleskeluympäristö fyysisesti , kulttuurisesti ja henkisesti ? Mitä tavoitellaan ja minkälaisia toimenpiteitä tehdään yhdessä aikaisempaa paremman työskentely- ja oleskeluympäristön saavuttamiseksi ? Voi olla , että uusien innovaatioiden joukosta löytyy myös joku toimenpide , joka samalla lisää fyysistä aktiivisuutta , vaikka fyysisen aktiivisuuden lisäämisen tavoitteleminen ei olisi ollutkaan kehittämistyön ytimessä . Kun ihmisten näkökulmaa arvostetaan aidosti , ovat hyvin monet uskoakseni erittäinkin kyvykkäitä ja halukkaita etsimään ratkaisuja ja tekemään kompromisseja . Toimiminen irrallaan ihmisten arvomaailmasta ei näytä kantavan hedelmää .
Yksilö tulisi nähdä kokonaisuutena , jossa elämäntilanteet ja elinolosuhteet , käytettävissä olevat resurssit ja pääomat sekä arvot , kokemukset ja merkitykset ohjaavat yksilöiden toimintaa , myös sitä , sisältääkö toiminta liikettä ja liikkumista vai ei ( Itkonen & Kauravaara 2015 , 184 ). Jos liikkumista halutaan lisätä , on välttämätöntä kiinnostua ihmisen näkökulmasta . Parhaassa tapauksessa autetaan kohdejoukon yksilöitä saavuttamaan juuri ne asiat , jotka ovat heille merkityksellisiä ja tärkeitä ja mitä he haluavat saavuttaa . Jos ymmärrystä kohderyhmästä ei ole , toimet eivät välttämättä kohtaa vähän liikkuvaa ja mahdolliset muutokset liikkumisessa jäävät lyhytkestoisiksi . Liikunnanedistämisratkaisujen tulee olla sellaisia , jotka mahdollistavat yksilön mielekkään elämän keskeisten elementtien toteutumisen ja itsensä toteuttamisen . Silloin jää myös se vaihtoehto , ettei liikunta ole jollekulle mielekäs vaihtoehto .
Lähteet
Bourdieu , Pierre 1984 . Distinction . A social critique of the judgement of taste . Engl . Richard Nice . Harvard University Press . Cambridge , Massachusetts .
Eriksen , T . H . 2004 . Toista maata ? Johdatus antropologiaan . Helsinki : Gaudeamus & Suomen antropologinen seura r . y .
Hakala , K ., Brunila , K ., Teittinen , A . & Lahelma , E . 2013 . Työntekijäkansalaisuus tekeillä ja käsillä . Teoksessa K . Brunila , K . Hakala , E . Lahelma & A . Teittinen ( toim .). Ammatillinen koulutus ja yhteiskunnalliset eronteot . Helsinki : Gaudeamus , 257 – 265 .
Hasanen , E . 2013 . Me ei välttämättä edes saatais olla siellä . Teoksessa : P . Harinen & A . Rannikko ( toim ). Tässä seison enkä muuta voi ? Nuorisotutkijoiden ajatuksia nuorten liikunnasta ja sen kipupisteistä . Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura Verkkojulkaisuja 65 . Helsinki : Nuorisotutkimusverkosto , 39 – 42 .
Itkonen , H . & Kauravaara , K . 2015 Epilogi . Kurottuja kulttuurikuiluja . Teoksessa : H . Itkonen & K . Kauravaara Liikunta kansalaisten elämänkulussa . Tulkintoja liikkumisesta ja liikunnanedistämisestä . Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 296 . Jyväskylä : LIKES-tutkimuskeskus , 184 – 189 .
Kangasniemi , A . & Kauravaara , K . ( 2014 ). Toimiiko terveysliikuntasuositus vähän liikkuvien aikuisten kannustimena ? Liikunta & Tiede 51 ( 4 ), 25 – 31 .
Kauravaara , Kati 2013 . Mitä sitten jos ei liikuta ? Etnografinen tutkimus nuorista miehistä . Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 276 . LIKES-tutkimuskeskus . Jyväskylä .
Käyhkö , M . 2006 . Siivoojaksi oppimassa . Etnografinen tutkimus työläistytöistä puhdistuspalvelualan koulutuksessa . Joensuu : University Press .
Käyhkö , M . 2008 . Käden jälki näkyviin – koulunpenkkiä väistelevät nuoret työläisnaiset . Teoksessa T . Tolonen ( toim .) Yhteiskuntaluokka ja sukupuoli . Tampere : Vastapaino . Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura julkaisuja 83 , 255 – 273 .
Myllyniemi , S . & Berg , P . 2013 . Nuoria liikkeellä ! Nuorten vapaa-aikatutkimus 2013 . Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 140 . Opetus- ja kulttuuriministeriö ; Valtion liikuntaneuvosto ; Nuorisoasiain neuvottelukunta & Nuorisotutkimusverkosto .
Ojala , A . -L. 2015 . Vaihtoehtoisuutta ja valtavirtaisuutta . Tutkimus suomalaisten lumilautailijoiden uria raamittavista asenteista , olosuhteista ja resursseista . Studies in sport , physical education and Health 219 . Jyväskylän yliopisto .
Rajala , K .; Turpeinen , S . & Laine , K . 2013 . Notkeampi koulu – aktiivisempi koulupäivä ? Teoksessa : P . Harinen & A . Rannikko ( toim .) Tässä seison enkä muuta voi ? Nuorisotutkijoiden ajatuksia nuorten liikunnasta ja sen kipupisteistä . Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura Verkkojulkaisuja 65 . Helsinki : Nuorisotutkimusverkosto , 39 – 42 .
Spradley , J . P . 1979 . The ethnographic interview . New York : Holt , Rinehart & Winston .
Söderholm , S . 1996 . Antropologinen kulttuurintutkimus . Teoksessa J . Kupiainen & E . Sievänen ( toim .) Kulttuurintutkimus . Johdanto . Helsinki : Suomalaisen Kirjallisuuden Seura . Tietolipas 130 , 119 – 142 .
Valovirta , E . 2010 . Ylirajaisten erojen politiikkaa . Teoksessa : T . Saresma ; L . -M. Rossi & T . Juvonen ( toim .) Käsikirja sukupuoleen . Tampere : Vastapaino , 92 – 105 .