Kouvolan ammattikou
lun mestari-
joukkueen pelaajat yht
eispotretissa.
Seisomassa vasemmalta
: Pertti Sairanen,
Hannu Vesterinen, Han
nu Barkman,
Pekka Tiira, Jorma Rau
nio, Pertti Tapola.
Alhaalla vasemmalta
: Voitto Pokki, Veli-
Pekka Kylliäinen, Han
nu Pönni.
Mestarit
palasivat
areenalle
S e n koommin ei Kouvolaan ole mestaruutta tullut, eikä joukkuekaan ole yhteen palannut.
Toukokuussa oli kuitenkin toisin, kun yhdeksän pelaajaa palasi Hannu Pönnin aloitteesta muis-
telemaan menneitä koululle. Ja juttua riitti kosolti niin urheilusta kuin elämänurasta yleensä.
Urheilullinen joukkue harrasti myös muita palloilulajeja ja samana vuonna Kouvola korkkasi
lisäksi koripallon ja lentopallon mestaruudet kotiin. Eri seurajoukkueissa jalkapalloa pelan-
neet nuoret eivät olleet taidoiltaan huippuyksilöitä, mestaruuden takaa löytyi muita tekijöitä.
— Valmentajamme Lasse Johansson osasi muovata meistä joukkueen, jonka yhteishenki oli
erinomainen. Ja koulu tuki meitä rehtori Antti Majanteen johdolla täysin, Veli-Pekka Kylliäi-
nen muisteli.
Pertti Tapola kertoi Johanssonin olleen aikaansa edellä motivaation ja hengen luomisessa.
— Lasse vei meidät omalle mökilleen, missä vietimme yhteistä aikaa esimerkiksi hänen ke-
Oli vuosi 1967 ja Suomen ammattikoulujen jalkapallo-
mestaruusfinaalissa kohtasivat kotijoukkue Kouvola ja
viiden edellisvuoden mestari Yhtyneitten Paperitehtait-
ten ammattikoulu Valkeakoskelta. Hannu Barkma-
nin ja Jorma ”Pili” Raunion maaleilla Kouvola otti
riemastuttavan 2—1-voiton.
Teksti j a ku va t: Vesa A. Va i n i o
hittelemässään ”vesihyppyrimäessä”.
Cuppina pelattu mestaruusturnaus kokosi vuosittain noin 30 joukkuetta Suomesta mittele-
mään paremmuudesta. Menestyksensä myötä Kouvola nousi kaikkien huulille valtakunnassa.
Hyvää sparraustukea ryhmä sai Kouvolan Lyseon Susien pelaajia vilisseeltä joukkueelta, joka
pääsi oppikoulucupin finaaliin.
Voitto Pokilla harrastus on kantanut tähän päivään asti ja hän pelaa aktiivisesti mestaruus
mielessä ikämiessarjoissa. Muut tyytyvät seuraamaan enemmän ja vähemmän peliä kentän
laidalta. Suomen otteet kansainvälisillä kentillä saivat kielet kirpoamaan.
— Pelaajia pitää saada minimissään 10 koviin joukkueisiin, ja kentälle eikä vaihtopenkille.
28
Tusinatason ulkomaalaispelaajia on liikaa, mihin häviävät tuhannet omat juniorit. Suomessa
on hyvä taso, mutta maailma menee kovaa karkuun, kuuluivat kannanotot useasta suusta.