Työntekijästä työelämän muutoksen tekijäksi
SAJO ry:n aloittaessa 1968 ammattiopetus perustui
1950-luvun lopun lainsäädäntöön, jossa määriteltiin kun-
tien ylläpitämien yleisten ammattikoulujen opintolinjajako.
Valtio ylläpiti yhdessä kuntien kanssa keskusammattikoulu-
ja, joissa oli yleisten opintolinjojen lisäksi ns. valtakunnallisia
erikoislinjoja esimerkiksi kirjapaino-, laboratorio- ja maan-
mittausaloilla. Keskusammattikoulut kunnallis-
tettiin 1995–1997. 1970-luvulla perustettiin
ammattikurssikeskuksia äkillisiä työvoi-
matarpeita varten. Oppisopimuskou-
lutus toimi vähäeleisesti kunnallisten
koulutustarkastajien organisoimana. tannon haasteeksi paisui ammattiopetuksen jääminen
jälkeen työelämän vaatimuksista. Ratkaisuksi haettiin
"tuotantosuunnitelman" (nelikaistaopetussuunnitelman) si-
sältökorjauksia. Oppilaiden ratkaistaviksi esimerkiksi tuotiin
työelämälähtöisiä ongelmia, joiden etsimistä tehostettiin
hätistelemällä opettajia teollisuusharjoitteluun. Opetuksen
tehtäväksi julistettiin ammatin perusteiden opet-
taminen. Merkittävä periaate oli ammatil-
lisen väylän luominen korkea-asteelle.
Perustutkinnot rakennettiin kolmivuoti-
siksi, jolloin ainakin opintojen kesto oli
vertailukelpoinen lukion kanssa.
50 vuotta sitten opetuksen tavoite
oli antaa oppilaille valmiuksia pärjätä
työelämässä. Opetus oli ammattitaito-
painotteista. Vuoteen 1970 asti luku-
vuodessa oli 220 työpäivää. Lähiopetusta
annettiin 40–42 viikkotuntia kuutena päivänä
viikossa. 1970-luvulla ammattiopetus muotoutui
"opetustuotannoksi". Tavoitteet määritettiin valtakunnal-
lisissa opetussuunnitelmissa samanlaisiksi kaikille saman
opintolinjan opiskelijoille. Viisipäiväiseen ja 36–40 tunnin
työviikkoon siirryttiin 1972. Työpäiviä oli vähintään 195. 1990-luvulla h ämmennystä aiheut-
tivat normiohjauksen purku, lähes
kaikkien valtion ammatillisten oppi-
laitosten kunnallistaminen ja Suomen
EU-jäsenyys. Mylläkässä luotiin mm.
lukuisissa EU-hankkeissa työoppimisjär-
jestelmiä työelämän vaatimusten peilaukseen.
Työnsuunnitteluun tuli lukuvuoden 5- tai 6-jaksoinen
jaksojärjestelmä. Yleinen ratkaisu oli opiskelijoiden (huom:
oppilaista tuli opiskelijoita) työharjoittelu jaksojaon puitteis-
sa. Opetuksen tehtäväksi muotoutui auttaa opiskelijoita si-
joittumaan ensimmäiseen työpaikkaan tai jatko-opintoihin
(tulosmittauksen työllistymismittari) ja hankkimaan elinikäi-
sen oppimisen valmiuksia sekä valmentaa heitä työelämän
muutosten toteuttajiksi.
Keskiasteen uudistus 1980-luvulla oli opetustuotannon
riemuvoitto. Järjelmässä olivat yleisjaksot ja niiden jälkei-
set erikoistumisjaksot. Opiskelijoiden läsnäoloa seurattiin
minuuttien tarkkuudella, ja tietty määrä poissaoloja eväsi
kurssin hyväksymisen. Tarkkaan suunnitellun opetustuo-
Artti Antila | Esa Toivonen
apulaisrehtori, rehtori, johtaja, johtava rehtori 1983–2012 | opettaja, apulaisrehtori, kehitysjoht., strategiajoht. 1976–2012
AMMATILLINEN KOULUTUS EILEN
11