mutta eipä siinä enää muu auttanut kuin valmistautua
tuohon koetukseen. Alkujärkytyksen jälkeen totesin,
että onneksi laitoin kukkakuosiset kumpparini jalkaan, sillä mikä olisikaan inhottavampaa kuin kärsiä
märissä kengissä ulkona tunteja. Pystyinkin heittämään henkisen ylävitosen itseni kanssa, sillä kerrankin olin pukeutunut säänmukaisesti.
Pian olikin aika siirtyä mäen huipulle odottamaan
omaa vuoroamme, joka oli viidennessä lähdössä.
Täristen siinä odottelimme ja kauhistelimme muiden joukkueiden laskuja suoraa lätäkköön. Vihdoin
kuitenkin koitti vuoromme ja asetuimme pulkkaan.
”Paikoillanne, valmiit, HEP” ja Tytti työnsi meidät
mäkeen. Onneksemme, emme joutuneet lätäkköön
ja pääsimme nopeasti ylös. Tehtäväkseni oli jäänyt
juosta pulkka perässäni ylös. Tämä oli virhe. Ensinnäkin pulkka painoi ainakin tonnin, toiseksi en nähnyt
eteeni, sillä suureksi älynväläyksekseni jätin metrien
mittaisen tukkani auki ja kolmanneksi minulla oli ne
*elvetin kumpparit…
No, pääsimme kuitenkin jatkoon ja siirryimme odottamaan seuraavaa laskua kannustusjoukkojemme
luokse. Hetken kerkesimme myös lämmitellä kuumalla juomalla ja pian koittikin (okei, oikeesti siinä meni
aika kauan) seuraavan laskun aika. Harmiksemme
emme päässeet enää jatkoon. Tässä(kin) vaiheessa
sain kirota kenkävalintaani, sillä kumpparit eivät ole
kovinkaan hyvät kengät mäkijuoksuun. Kokeleppa
vaikka itte. Sitten olikin kotiinlähdön aika. Sitkeimmät meistä jaksoivat jatkaa iltaa jatkoille Oulun yöhuvipuistoon asti, mutta osa päätti tervehtiä nukkumattia hieman aikaisemmin.
Kaiken kaikkiaan laskiainen oli onnistunut, pienestä
luontoäidin ilkeilystä huolimatta. Nyt kuitenkin jäämme odottelemaan seuraavaa laskiaista, jolloin meinaan olla kukkakumpparit jalassa katsomon puolella!
13
HUMANÖÖRISITSIT
GOES KEVÄTJUHLA
SPECIAL
Kirjoittanut: Anneli Korhonen
Tänä keväänä pidimme taas perinteikkäät Humanöörisitsit keskiviikkona 30.3. Walhallassa,