Kirjoittanut Camilla Ollitervo
Fuksivuosi alkaa olla pian ohi, joten on
hyvä pysähtyä muistelemaan kulunutta
vuotta. Ensimmäisiltä opiskeluviikoilta
mieleen
on
jäänyt
jännityksen,
innostuksen ja toisaalta hämmennyksen ja
väsymyksenkin tunne, kun uusia asioita,
tapahtumia ja ihmisiä oli niin paljon. Infoa
tuli kerralla suuria määriä ja aluksi tuntui
mahdottomalta oppia bussiaikatauluja,
saati kymmenien ihmisten nimiä nopeasti
ulkoa. Onneksi asioita alkoi pikkuhiljaa
oppia, vaikka aluksi opiskelukavereiden
nimet
saattoikin
muistaa
lähinnä
tutustumisleikin eläinten muodossa.
Mieleenpainuvin kokemus kuluneelta vuodelta on ehdottomasti fuksisuunnistus ja sen
voitto. Ryhmäytyminen hoitui mukavasti samalla, kun kierteli Talotaikurina ympäri
Oulun keskustaa. Kun heti aluksi piti heittäytyä ja poistua omalta mukavuusalueelta,
tutustui toisiin nopeasti. Polttopallo puolipukeissa, Loiron liehittely ja laulujen uudelleen
sanoitus jäi kenties pysyvästi mieleen.
Vuoden yksi odotetuimmista asioista oli tietenkin haalarit ja onneksemme saimmekin
ne todella pian. Haalareita tuli ulkoilutettua monissa eri tapahtumissa, kuten approilla
ja opiskelijaristeilyllä. Myös vuosijuhlat olivat yksi odotetuimmista asioista. Olikin
mukavaa päästä jo heti fuksina mukaan järjestämään juhlia.
Juhlien lisäksi ensimmäinen vuosi on kulunut perusopintojen kursseilla istuessa ja
tenttejä tehdessä. Vaikka kaikki kurssit eivät olleetkaan täysiä suosikkeja ja välillä on
saanut pohtia joidenkin kurssien tarpeellisuutta myöhempien opintojen kannalta, olen
silti oppinut hirveästi uusia asioita; swahilin kielestä juomalauluihin ja Fingerporien
analysointiin. Positiivinen yllätys oli ehkä se, ettei ensimmäinen vuosi ollutkaan niin
raskas kuin olin kuullut. Tai sitten kaikessa on vielä uutuuden viehätystä, eikä mikään
tunnu kovin tylsältä, nyt kun on vihdoin opiskelemassa sitä, mistä on kauan haaveillut.
On ollut myös mukava huomata, kuinka hyvin meidät fuksit on vastaanotettu ja kuinka
hyvä henki opiskelijoiden kesken vaikuttaa olevan. Kaikki tervehtivät logopedian
käytävillä ja apua uskaltaa kysyä vanhempien vuosikurssienkin opiskelijoilta.
Suurin pettymys varmasti kaikille meille fukseille oli se, ettei esimerkiksi kaikkiin
lääketieteen kursseihin ollut ollenkaan luento-opetusta, vaan kirjat piti kahlata yksin
läpi. Myös psykologian opiskelu aiheutti välillä ihmetystä, mutta kaikesta on selvitty
23