proresto 4/2016 - Page 16

”Minulla ei ollut lapsena mitään paloa, että haluan johonkin tiettyyn ammattiin. Ruoanlaitto kuitenkin alkoi kiinnostaa, koska siinä tehdään käsillä ja se on hyvin konkreettista.” Itsensä ylittämistä 24/7 Keittiössä Vottonen tajusi, että joka päivä on erilainen, joka päivä voi oppia jotain – ja että omien rajojen tutkimisessa on jotain loputtoman kiehtovaa. ”Välillä on hetkiä, jolloin mikään ei tunnu onnistuvan, vaikka raataa ja tekee 12-tunnin päivää vaikka viikon. Mutta siitäkin pääsee yli ja menee vain eteenpäin. Tämä duuni on itsensä jatkuvaa ylittämistä monella tavalla.” Helsingin fine dining -piireihin Vottonen ui pikkuhiljaa. La ­Cocinassa ja Savoyssa tehtyjen pätkien jälkeen 23-vuotias nuori lupaus pääsi koko valtakunnan kuumimpaan keittiöön Chez Dominiqueen. Dompalla oli vuonna 2006 kaksi Michelin-tähteä, kansallinen sädekehä – ja keittiössä todellinen työhevonen. Vottonen puski neljä vuotta duunia ja vastasi lopulta ravintolan lämpimästä puolesta. Pariin vuoteen Vottonen ei missannut yhtään lounasta tai illallista, vaan oli aina rivissä. ”Se oli tosi opettavaista aikaa, jolloin eräänlainen henkinen äärilaita tuli tutuksi”, hän muotoilee. Missä menet, fine dining? Chez Dominiquen jälkeen CV on täyttynyt tasaiseen tahtiin: G.W. Sundmans pariinkin kertaan, Luomo, Sasso, Olo… tosin Vottosta selvästi harmittaa, että moni huippuravintola on joutunut laittamaan lapun luukulle viime vuosien aikana. Luomo, Sundmans ja Chez Domi ovat joukosta poissa ja fine dining etsii itseään. 16 proresto 4/2016