proresto 4/2016 - Page 14

Samalla viivalla Vottosen mukaan kukaan kisassa ei ole voittamaton, eikä ketään tarvitse katsoa ylöspäin. ”Ruokaa voi tehdä niin monella eri tavalla. Mikä tekee ruoasta hyvää, sehän on tietenkin aina se isoin juttu”, hän summaa. Budapestin turnee ei ollut Vottosen ensikosketus legendaariseen kokkikisaan. Vuosina 2014–2015 mies avitti edellistä Bocuse d’Or -ritaria, Matti Jämséniä, valmentajan, kellottajan ja kirittäjän roolissa. Jämsénin neljäs sija oli kaikkien aikojen paras suomalaisesitys ja matkaa mitaliin jäi 11 pistettä. Bocuse-kuvio kokonaisuudessaan on siis Vottoselle varsin tuttu, eikä kisoihin valmistautumisessa ole yhtään hermostunutta hötkyilyä – eikä sellainen oikein Vottosen tyyliä olisikaan. Hänen nallekarhumaiseen olemukseensa kuuluu tietty rauhallinen itsevarmuus, mikä povaa hyvää MMkisoihin. Parin vuoden savotta Vottosen oma Bocuse d’Or -taival alkoi maaliskuussa 2015, jolloin kolmesta kisahakijasta valittiin Suomen edustaja MM-kisaan. Mies myöntää, että Suomen valintaprosessi on varsin vaisu verrattuna esimerkiksi Norjan vastaavaan: vuonojen maassa laitetaan rahaa palamaan tosissaan, kun kuusi kokkijoukkuetta ottaa toisistaan mittaa tuhatpäisen yleisön edessä ja hornankattilasta siivilöidään esiin maan kisaedustaja. ”Vähän sellaista fiilistä toivoisi Suomeenkin”, hän pohtii. Mutta entä sitten itse Lyonin-kisa, huippuvaativa kaksipäiväinen mittelö, jota on kuvattu rokkitähtikokkien leikkikentäksi? Vottonen myöntää, että tietyillä kokeilla todella on rock-elkeitä ja egoa, mutta enimmäkseen kyseessä on ”vakavien ammattilaisten” kokoontumisajot. Helppoa se silti ei ole: 14 proresto 4/2016