proresto 4/2013 - Page 18

Ikäihmisten ravitsemus on aihe, josta on vaikea saada otetta. Ihmiset elävät nyt vanhemmiksi kuin koskaan, joten kaukana ei ole enää tilanne, jossa eläkepäiviä viettämässä on kolme sukupolvea – kuusikymppinen, kahdeksankymppinen ja satavuotias. Miten samaan muottiin voitaisiin sitten mahduttaa maailmalla matkustavan aktiiviseniorin ruokailukuviot ja tämän isoäidin tai -isän päivittäiset sapuskat? ”EI MITENKÄÄN”, nauraa ravitsemusasiantuntija Teija Keso Valiol- Kun mikään ei maistu miltään ta. Vanhuus ei tule yksin: esimerkiksi sairaudet ja lääkitys voivat heiken”Yksi ongelma tässä keskustelussa onkin juuri se, mitä nimitystä tää ruokahalua. Myös haju- ja makuaistissa tapahtuu muutoksia, eikä tästä ikääntyneiden joukosta ylipäätänsä voi käyttää – ikähaitari, kun- ruoka välttämättä maistu enää yhtä hyvin. Esimerkiksi painon putoa- to ja elämäntilanteet kun ovat niin erilaisia.” minen on aina hälyttävä merkki, johon tulee reagoida heti. Selvää on kuitenkin, että ruokapuolen ”harmaasta vallankumouk- Keso toteaa, että ongelmien noidankehä lähtee pyörimään her- sesta” on pakko puhua, vaikka termit vielä olisivatkin hakusessa. Ke- kästi kun ikä alkaa painaa: ”Jos ruokahalu heikkenee, sitten ei oikein so muistuttaa, että kaikki seniorikansalaiset ovat kiinnostuneita omas- jaksa enää liikkuakaan tarpeeksi. Tästä seuraa että vatsa ei enää toi- ta terveydestä ja hyvinvoinnista – ja etenkin haluavat säilyä omatoi- mi – ja koska ruoka ei edelleenkään maita, kuidun saantikin vähenee misina ja aktiivisina mahdollisimman pitkään. entisestään.” ”Oikealla ravitsemuksella on tässä ratkaisevan tärkeä rooli”, Keso uskoo. 16 proresto 4/2013 Keso toteaa, että tällaisessa tilanteessa kaikkein tärkeintä on turvata riittävä energian ja proteiinin saanti. Ruoanlaittoon ja välipaloik-