proresto 3/2015 - Page 49

LISÄÄ OLUITA JA SIMOJA PIENISTÄ PANIMOISTA TEKSTI: MERJA KIHL JA ARI MONONEN KUVA: PLEVNA / SEBASTIAN TRZASKA Pienpanimoissa valmistettuja oluita sanotaan toisinaan käsityöoluiksi. Niitä tuotetaan huolellisesti suunnitellen melko vähäisiä määriä, usein olutravintolan omissa tiloissa tai pienimuotoisessa yrityksessä. Viime aikoina sekä pienpanimoiden määrä että niiden tuotteiden myynti ovat selvästi kasvaneet. Suuri yleisö on ottamassa pienpanimo-oluet omakseen. OLUTKOULUTTAJA SANTTU KORPISEN sekä Hannu Nikulaisen kirja ’Suomalaiset pienpanimot’ ilmestyi kesällä 2014. ”Siihen aikaan Suomessa toimi noin 35 pienpanimoa. Nyt niitä on jo yli 50”, Korpinen kertoo alan nopeasta kehityksestä. ”Tosin pienpanimoiden osuus koko olutmyynnistä on edelleen vain muutamia prosentteja.” Korpinen muistuttaa, että merkittävä määrä Suomessa myytävistä erikoisoluista tuodaan ulkomailta. ”Osa pienpanimoista toimii harrastajapohjalta ja osalla kyse on selkeästi vakiintuneesta liiketoiminnasta. Varmastikin yhdistävänä tekijänä pienpanimoilla on, että ne tuovat markkinoille valtavirrasta poikkeavia oluita, limonadeja ja siidereitä.” ”Monet kehittävät voimakkaampia makuja kuin kotimaisissa lageroluissa on. Myös tuotteiden paikallisuus on useille pienpanimoille tärkeä kysymys”, Korpinen arvioi. Myyntirajoitukset hämmentävät Suomalaisissa ravintoloissa pienpanimo-oluet on Korpisen mukaan otettu myönteisesti vastaan. ”Varsinkin isoimmissa kaupungeissa tällaisia oluita myydään ravintoloissa paljon. Ilmeisesti pienpanimoilta viedään suurin piirtein käsistä kaikki oluet, joita panimoissa ehditään tehdä.” Nykyisin vähittäismyyntikin on kehittynyt, ja alle 4,7-prosenttisia mietoja pienpanimo-oluita saa jo suurista ruokakaupoista. Niitä myydään joillakin huoltoasemillakin. Vahvojen oluiden vähittäismyyntiä rajoittaa edelleen se, että mitään oluita ei lain mukaan voida myydä asiakkaille suoraan panimoilta. Rajoitus ihmetyttää tuottajia, koska samaan aikaan viinitiloilta saa myydä viinejä ja sahtipanimoilta sahtia. ”Prosenttiraja on järjetön, sillä se hankaloittaa pienpanimoiden tuotekehitystä. Oluen vahvuus ei ole tuottajille itseisarvo, mutta monille olisi luontevaa valmistaa esimerkiksi 5,5-prosenttisia oluita”, Korpinen kertoo. ”Pienpanimo-oluiden myynti Alkoissa on kuitenkin helpottunut. Aiemmin Alko vaati, että kaikkia juomia piti olla myynnissä kaikkialla Suomessa. Se oli pienpanimoiden kannalta hankala vaatimus.” Uudet verosäädökset tuovat myös monille pienpanimoille aiempaa enemmän verohelpotuksia. Korpisen mukaan Pohjoismaista Tanska on pienpanimo-oluiden ykkösmaa. Siellä on yli sata pientä olutpanimoa. Ruotsissa niitä on jo selvästi yli 60. ”Suomessakaan pienpanimot eivät enää ole vain pienen porukan juttu.” Hunajasimaa Helsingistä Joissakin nykyajan pienpanimoissa syntyy muutakin kuin olutta ja sahtia. ”Totesimme, että ainoa tapa saada Suomessa simaa on valmistaa sitä itse”, sanovat yrittäjät Laura Husu ja Mats Bergström helsinkiläisestä Simapaja Oy:stä. Bergströmin mukaan simaa valmistetaan Euroopan ja Pohjois-Amerikan lisäksi esimerkiksi Jordaniassa, Intiassa ja Etiopiassa. Sen sijaan Suomessa ei ole pitkään aikaan valmistettu muuta kuin vappusimaa. ”Sijoitin perintörahani yrityksen perustamiseen. Simapanimolle oli Suomessa selvä markkinarako”, kertoo Bergström. Siman raaka-aineena on hunaja, joten Euroopan Unioni määrittää hunajasiman jalostetuksi maataloustuotteeksi. ”Suomessa valmisteveron pienpanimoalennus koskee vain oluita, ei siis simaa tai siideriä. Lisäksi yritystukea ei tälle toimialalle saada. Simapanimoille pitäisi hakea maataloustukea”, Laura Husu ihmettelee. Hänen mukaansa hunajan laatu vaikuttaa paljolti lopputuotteen makuun. Simapaja Oy:lle raaka-ainetta saadaan tätä nykyä hunajantoimittajilta Kirkkonummelta ja Sipoosta. ”Esimerkiksi Englannissa siman valmi