proresto 2/2012 - Page 8

TOIMITUKSELTA SAATTAA SISÄLTÄÄ PÄHKINÄN TÄSSÄ NUMEROSSA puhutaan luonnollisesta ja luonnottomasta ruuasta, lisäaineista, keinolihasta ja tulevai- suuden kauhukuvista. Horisontissa häivähtää jo mauton, mutta perusravinnontarpeen täyttävä tehopilleri ja perin iloton pitopöytä. Mielikuvien makuottelussa niille muodostaa usein vastaparin nosteessa oleva kaksikko Luomu & Lähi. Sinänsä näille kahdelle ei luontaisia vihollisia löydykään, ainoastaan ystäviä tai ainakin Facebook-tykkääjiä. Esimerkiksi Jyrki Kataisen hallitus on sitoutunut toteuttamaan luomualan kehittämisohjelman, jonka avulla kotimaista luonnonmukaista tuotantoa monipuolistetaan ja lisätään kysyntää vastaavaksi – ja samalla kehitetään koko luomuruokaketjua. Kehittämisessä painotetaan luomukotieläintuotannon houkuttelevuutta ja kasvatetaan luomuruoan osuutta julkisista hankinnoista Suomessa. Takana on sellainen evoluutio, että monissa Euroopan maissa on voimakkaasti ohjattu joukkoruokailun julkisia hankintoja kohti luomua. Ehkä Suomessakin viimein herätään ja lähdetään samaan suuntaan. Kuvaan kuuluu, että maa- ja metsätalousministeriö haluaa kasvattaa ja tehostaa kotimaisten luomutuotteiden tuotantoa, jalostusta, markkinointia ja vientiä. Luomuelintarvikkeiden tarjonnan monipuolistamisen ja luomun kulutuksen kasvun mahdollistamiseksi tavoitellaan luomupeltoalan kasvua 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tällä hetkellä peltopinta-alasta on luomuviljelyssä kahdeksan prosenttia eli 184 000 hehtaaria. Luomutuotteiden osuus vähittäiskaupan elintarvikemyynnistä on kuitenkin vain 1,3 prosenttia ja ammattikeittiöiden raaka-aineista arviolta puoli prosenttia. Luomutuotteiden kysyntä sekä luomuraaka-aineiden käyttäminen joukkoruokailussa näyttäisivät olevan mukavassa kasvussa. Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen on huomauttanut, että luomua edistetään jo nyt tukien, neuvonnan ja hankerahan keinoin yli 37 miljoonalla eurolla. Koskisen mukaan hallitus luo edellytyksiä luomun kasvulle ja uskoo siihen, että ”koko luomuketju pelaa yhteen”. Yhteispeliä tarvitaan myös kansainvälisellä tasolla, jotta kysyntä ja tarjonta saadaan kohtaamaan nykyistä paremmin. Atlantin valli on kuitenkin jo murtunut: Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välillä juuri solmittu luomutuotteita koskeva kahdenvälinen sopimus avaa eurooppalaisille luomutuotteille entistä helpomman väylän Yhdysvaltojen markkinoille. Nappikaupasta ei ole kyse, sillä EU:n ja Yhdysvaltojen luomumarkkinoiden arvoksi on arvioitu yhteensä noin 40 miljardia euroa. Nyt saavutettu sopimus takaa EU-maissa tuotetuille luomuelintarvikkeille aiempaa helpommat vientimenettelyt Yhdysvaltoihin, kun tuotantostandardi ja asiakirjaselvitykset yhtenäistyvät. Vastaavasti Yhdysvalloissa tuotettujen luomuelintarvikkeiden tuonti EU-alueelle yksinkertaistuu. Kahdenvälisen sopimuksen menettelyt astuvat voimaan kesäkuussa. Luomun kaksoisveli lähiruoka jatkaa sekin myötätuulessa. Lähiruoan tuotannon ja kulutuksen lisääminen on yksi hallitusohjelman kärjistä ja maa- ja metsätalousministeriö on nyt käynnistänyt oman lähiruokaohjelman valmistelun. Kataisen hallitus näkisi mielellään lähiruoan tuottajien runsaamman osanoton julkisten hankintojen kilpailutuksissa. Hallitus haluaa myös kehittää lähiruoan tuotantoa ja lisätä sitä kysyntää vastaavaksi samalla nostaen lähiruoan jalostusastetta. Huolimatta siitä, että poliitikot ovat nyt suomalaisesta ruuasta kenties kiinnostuneempia kuin koskaan, skeptikko ei niele juhlapuheita ja komiteamietintöjä ihan sellaisenaan. Kauniit suunnitelmat pitää myös toteuttaa, ennen kuin hurraa-huutoihin on aihetta. Kokonaan toinen asia on sitten se, että luomu- ja lähiruoka eivät automaattisesti tuo pöytään sitä kuluttajan eniten kaipaamaa L:ää eli laatua. Kriittinen mieli on hyvä säilyttää, eikä jokaista markkinointihokemaa kannata uskoa. JUSSI SINKKO 6 proresto 2/2012