proresto 2/2011 - Page 30

VENETTÄ KEIKUTTAMASSA TEKSTI: ARTO KOSKELO KUVA: VILLE HENRIKSSON Kirjoittaja edustaa etelän mediaa. ENEMMISTÖ SUOMALAISISTA elää kaupungeissa, mi- mutta kun sama meininki ulotetaan viiteen miljoonaan, käsis- kä ei suinkaan tarkoita, etteikö kynsiemme alta löytyisi pe- sämme on kansallisromanttinen Suomilaiva, joka paljastuu lä- runapellon verran multaa. Siinä kolumnin aihe pähkinän- hemmässä tarkastelussa isoisän rupiseksi soutuveneeksi, joka kuoressa. Älä silti huoli, perunapellosta ponnistava kirjoitus päätyy lopulta viiniin sekä meinaa koko ajan kipata. Me suomalaiset olemme kummaa väkeä: erääseen ojan pohjalla makaa- Ihastelemme tangolaulajia, jos he hyvittävät vaan lehmään. suosion piehtaroimalla nöyryydessä, haluai- Suomi kaupungistui verrattain myöhään: nykymuo- simme että jokainen suomalainen tienaisi täsmälleen yhtä paljon kuin naapurinsa ja us- toinen kaupunkikulttuuri syn- komme, että kaikki haluaisivat asua es- tyi elementtilähiöiden myötä, poolaisessa rivitalossa, aitojen taka- jolloin puoli Suomea muutti pakon edessä Ruotsiin tai vielä pahempaa, Helsinkiin. Koska kulttuurit muuttuvat hitaammin kuin ympä- na piilossa samaiselta naapurilta. Olemme lattapäinen kansa ja ylpeitä siitä. Tätä vasten peilattuna ei ole röivät olosuhteet, piilopirttien ihanteet kukki- ihme, että valtio haluaa napittaa vat yhä kivikaupungeissa ja poliitikkojen si- kansalaisten takit ja pukea päälle vulauseissa. Multaisilla sormilla tässä na- kurahousut. putellaan. Voit testata asian. Kysy viereiseltä ihmiseltä hänen lempimaisemaansa. Kuulet todennäköisesti järven rannalla heiluvista koivuista, muttet kirkkojen kupoleista tai sataman laivoista. Mielikuvissamme aito Suomi nimittäin alkaa siitä mihin kaupunki loppuu, koska kaupunkimiljöö on kansallisessa sielunmaisemassa tungetteleva tulokas. Edellisten sukupolvien jukuripäisim- Mistä päästäänkin viiniin. Tässä ilmapiirissä maltillinen ja järkevä keskustelu valtion monopolin purkamisesta on tabu, koska järkevätkin ihmiset ajattelevat ensin kyläyhteisön arvoilla, sitten valtion intressejä ja vasta sen jälkeen itseään. Niin kauan kun jostain löytyy joku, joka virtsaa yhteisiin muroihin, enemmistö luopuu omista eduistaan yleisen edun nimissä, mikä ei suin- mät ja elämänvastaisimmat ukot kulke- kaan koostu enemmistön, vaan vähemmistön tar- vat kanssamme sananlaskujen muodos- peista. Muunkaltaiset ajatukset ovat kuusen kur- sa. Heidän sukkeluuksiaan on muun mu- kottelua ja varo, varo, ettei tämä vene kippaa. assa viisaus siitä, että kuuseen kurkot- Kylätason totuus nimittäin tietää kertoa, et- tajaa odottaa ankea loppu kataja- tä vapaiden markkinoiden viini ajaisi Jepen kor- pensaassa. Richard Branson tus- vaamaan tuottavan työnteon viininhuuruisilla päi- kin olisi samaa mieltä, vaikka kurkottaakin kuusen sijasta kuuhun, mutta hän ei olekaan impivaaralaisia. Kuuseen kurkottajien ja taivaanrannan maalareiden mitätöiminen saattoi olla mielekästä touhua männävuosien tuppukylissä, koska ruodusta poikkeajat keikuttavat venettä, 28 proresto 2/2011 vämatkoilla Chileen. Vene keikkuisi ja kaikkien jalat kastuisivat. Syypäitä temppuun olisivat viisi miljoonaa muuta, joten parempi vain pitää viinit valtion monopolissa ja kurahousut jalassa. Mitä tästä voidaan päätellä? Se, että kolumnistin lehmä näyttää pysyvän jatkossakin tiukasti ojan pohjalla.