proresto 1/2019 - Page 38

halusi tehdä mehukasta, hieman marjaista punaviiniä – ja Blaufränkisch marjaisine ja hieman pippurisine aromeineen sopi profiililtaan täydellisesti. Seuraavaksi piti pohtia, miten kallis lasti saadaan Itävallasta Suomeen. McCabe ja Leinonen ottivat yhteyttä kul- jetusliikkeisiin, mutta – jälleen – vastakaiku oli varsin haaleaa. Selvisi, että vaikka Suomeen tuodaan kalaa ja hedelmiä maa- ilman ääristä, rypäleet ovatkin vähän oma lukunsa. ”Suurin osa kuljetusfirmoista kieltäytyi yhteistyöstä. Kul- jetusratkaisun löytäminen oli itseasiassa niin hankalaa, että koko bisnes meinasi tyssätä siihen.” McCabe ja Leinonen eivät kuitenkaan luovuttaneet ja niin kallisarvoiset rypäleet lopulta saatiin ehjinä Fiskarsiin ja toi- minta pystyttiin käynnistämään toden teolla. Ja tekemistä riit- tää: ”Me lajittelemme, murskaamme, maseroimme ja puris- tamme rypäleet, jonka jälkeen annamme niiden käydä hil- Noita Wineryn tuotantojohtaja Simon McCabe sanoo, että Yhdysvalloissa urban winery -toiminta on jo hyvin yleistä ja näin on myös esimerkiksi Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. jakseen, spontaanisti omia hiivojaan hyödyntäen”, McCabe toteaa ja lisää, että Noita käyttää mahdollisimman vähän – Rypäle käytetään kolmesti tai ei lainkaan – sulfiitteja. Noita Winery ei myöskään käytä Noita Winery on tiukasti kiinni myös kiertotaloudessa. Jahka kirkasteita eikä suodata. rypäleistä on haalittu talteen kaikki tarvittava, kuoret ja sakka käytetään Fiskarsin Panimolla uudestaan oluen valmistuksessa. Tämän jälkeen ne siirtyvät Ägräs Distillerylle tislaukseen. ”Rypäleet käytetään siis kolmeen kertaan”, virnistää McCabe. Vuodenvaihteessa Noita kypsytteli viinejään terästynny- reissä yli kahden kuukauden ajan; markkinoille ne tulivat tam- mikuun lopussa. Noita Wineryn viinit ovat ehtineet kerätä kehuja jo raikkaan, helposti lähestyttävän makunsa vuoksi – ja väritkin ovat kauniin kirkkaita. McCabe toteaa, että viini- kaksikkoa on hehkutettu lyhyessä ajassa niin paljon, että se jo vähän epäilyttää. ”Herää kysymys, että onko urban wineryn tuottama alku- viini sellainen tuote, että odotukset ovat lähtökohtaisesti todella matalalla – ja sitten yllätys on valtava, kun viini onkin hyvää”, hän naurahtaa. Uusia makuja tulossa Viinimestari itse on erittäin tyytyväinen ”lapsiinsa”: ”Näissä alkuviineissä on kirkas, puhdas maku ja olen hyvin onnellinen siitä, että lopputulos on niin hyvä.” Itävallan ”rypälesilta” on siis osoittautunut oivalliseksi valinnaksi ja samaa reittiä käytetään vielä tämän vuoden aikana uudestaan. Verkkoja on vesillä myös Pohjois-Rans- kassa, jossa on lupaavia rypäleapajia. ”Haluaisimme valmistaa viinejä ranskalaisista rypäleistä ja keskustelut ovat käynnissä”, McCabe vahvistaa. Ihan kokopäivätoimisesti McCabe ei kuitenkaan ole vii- nissä kiinni, vaan hän toimii Fiskarsissa sekä panimomesta- rina että viininvalmistajana. Jari Leinosen kanssa heillä on toi- miva työjako: ”Minä rakastan eri reseptejä ja makuja ja Jari tietää kai- ken toimialasta ja bisneksestä”, hän kuvailee. n 38 proresto 1/2019