proresto 1/2012 - Page 22

lei pähkäiltäville asioille löydy vastapainoa. Isän roolistaan hin, kuivannut ja kantanut pöytään nyt ihmeteltäväksi. Laukko- silminnähden nauttivalle Laukkoselle vastapaino muodostuu nen maistaa risukimppua ja näyttää typertyneeltä. perheestä. ”Tämä on sinänsä outo juttu, koska pääni tyhjenee ko- ”Ei tätä voi tarjota. Ei toimi, ei maistu, ei, ei ja ei.” Tovin kuluttua hän keskeyttää lauseensa vain palatakseen timatkalla työjutuista. Keskityn kotona ihan muihin juttuihin. varoittamatta takaisin pöydän kulmalla möllöttävään litulauk- En keitä unissani. En tiedä ajattelevani keskeneräistä asiaa, kaan. mutta ilmeisesti aivot jatkavat toimintaansa. Joskus kun idea ”Mutta ehkä lehtiä voisi uuttaa. Tai jauhaa.” melkein toimii, hakkaan päätä seinään pitkäänkin. Saatan Laukkonen on mitä ilmeisimmin onnistunut vakuuttamaan it- päätyä vaihtamaan pääraaka-aineen ja kääntämään pro- selleen käydyn keskustelun aikana, että tympeän ensivaikutuk- sessin ylösalaisin, mutta lopputulos on parhaassa tapauk- sen tehneellä litulaukalla saattaa sittenkin olla tulevaisuus Chef sessa todellinen onnistuminen. Salviamaidostakin tulee vie- & Sommelierin herkuttelevissa pöydissä. Luulen, että Laukka- lä jotain. Ei välttämättä maitoa. Tai edes salviaa, mutta jo- nen on juuri näyttänyt vilauksen tavasta, jolla hänen mielen- tain kyllä.” sä liikkuu. Nyt hänen täytyy kuitenkin alkaa valmistautumaan Haastattelun tuoksinnassa ravintolan viinimies Johan illan serviisiin. Ensimmäiseksi hän tarkistaa, että 15 tuntia Borgar tuo pöytään näivettynyttä saunavihtaa muistuttavan uunissa kypsyneet etanat ovat juuri sellaisia kuin pitää. Ja sen risukasan, joka paljastuu tarkastelussa helsikiläisissä pusi- jälkeen, että mustaksi paahdettua purjoa on tarpeeksi. Entä- koissa kasvavaksi litulaukaksi, jonka Borgar on napannut pä litulaukka? Se on kadonnut pöydän kulmalta, mutta jäänyt pyöränsä tarakalle jostain päin keskuspuistoa matkalla töi- hautumaan Sasun päähän. 20 proresto 1/2012