proresto 1/2012 - Page 18

”Koostumus on jo lähes täydellinen. Kuten huomaat, lopputulos näyttää parmesaanilta ja käyttäytyy samalla tavalla. Mikä tärkeintä, se on älyttömän hyvää. Eka testi osoitti, että lisemmille vesille, missä valmis reseptiikka avustaa parhaan mahdollisen lopputuloksen tavoittelussa. Mitä vielä. ”Huomasin pöydällä puolityhjän roseviinipullon ja aivot tästä tulee vielä jotain. Se on mantelia ja kaakaorasvaa. Ha- alkoivat raksuttaa, valitettavasti. Pakastin viinin, mutta sitten lusin tutkia kovettuuko mantelin rasva samalla tavalla kuin par- aloin miettimään, että pakkohan tätä on saostaa jollain. Pyöri- mesaani. Asiakkaat ovat kujalla, kun ilmestyn suklaajälkkärin tin sen jäätelökoneessa vielä varmuuden vuoksi. Lopputulos oli ja parmesaanipalan kanssa pöydän viereen”, Laukkonen nau- lähinnä pakastehyytelöä muistuttavaa muhjua, jossa oli alko- raa ja hieroo käsiään yhteen juonikkaan näköisenä. holia. Hurjan pahaa”, Laukkonen nauraa. Laukkonen nauttii yllätyksellisyydestä silmin nähden. Toisi- Sasu tunnustautuu perfektionistiksi, joka jaksaa hinkata yk- naan lopputulos ei kuitenkaan vastaa villin idean synnyttämiä sityiskohtia kuntoon maanisella tarmolla. Samalla hän tuntuu odotuksia. Silloin putken päästä pullahtaa maailmaa luovan suhtautuvan mutkattomasti kulinaarisiin katastrofeihinsa. Mikä mielen sivutuote, täydellinen epäonnistuminen. Kuten silloin hänen suhteensa epäonnistumiseen oikeastaan on? kun Huvilakadulla leijui kitkerä tuoksu. ”Olin lukenut jostain, että salviamaidosta voi tehdä jotain. ”Epäonnistuminen on Suomessa tabu, mutta mun mielestä olennainen osa elämää. Olen oppinut sen matkan varrella. Ajattelin valmistaa siitä sellaisen lumiversion. Sen piti olla Et voi saavuttaa mitään suurta epäonnistumatta ensin. Useam- hemmetin hyvän makuista. Keittelin maitoa ja annoin sen levä- man kerran. Jos et uskalla ottaa riskejä ja pelaat vain varman tä salvian kanssa vuorokauden. Sitten pakastin maidon ja otin päälle, on mielestäni kyseenalaista oletko lopuksi edes onnis- sitä vähän tärkkelyksellä kiinni. Sen maku oli ihan hirveä. To- tunut. Mitä enemmän kopioit muiden reseptejä, sitä varmem- tesin, ettei tällasta skeidaa voi käyttää yhtään mihinkään.” man päälle vedät. Se ei ole uuden luomista. Se on toistoa. Ja Joku voisi kuvitella, että tämänkaltainen mahalasku tukahduttaisi kokeilunhalut ja ohjaisi kokin varmoin ottein turval- 16 proresto 1/2012 ikävän yleistä”, Laukkonen toteaa. Laukkoselta ei puutu uskallusta. Se on tärkeää, sillä ilman