proresto 1/2012 - Page 11

nen modernisointi lopetti perinteen lukuun ottamatta muutamaa pientilaa, jotka jatkoivat tuoreen maidon myyntiä meijeriensä ovilta. Pitkälle jalostettu ulkomainen lypsykarja tuottaa yli kolminkertaisen määrän maitoa suomenkarjaan nähden, mikä teki tehotuotantoon siirtymisestä taloudellisen välttämättömyyden monille maidontuottajille. Pastörointi mahdollisti tuotteen standardoimisen teollisessa mittakaavassa ja paikkasi puutteita takapajuisessa hygieniassa. Samaan aikaan tilakoot kasvoivat, seuraavat sukupolvet muuttivat kaupunkeihin ja osuuskuntana aloittanut Valio kasvoi jättiläiseksi. Helsingin lasipalatsiin vuonna 2009 avattu Eat & Joy Maatilatori aloitti ensimmäisenä Suomessa raakamaidon myymisen kuluttajille. Vaikka EU sallikin pastöroimattoman maidon myymisen, Suomen viranomaiset pitivät tuotetta terveydelle vaarallisena. Maito myytiin aluksi tiskin alta, varustettuna kylpymaitoetiketillä, jossa kehotettiin välttämään maidon nauttimista suun kautta. Sittemmin Evira on tullut vastaan ja Eat & Joy voi myydä tuotetta ilman vippaskonsteja. Nykyisin maitoa liikkuu heidän kauttaan noin 1000 litraa viikossa. Ylintä virkamiesvaltaa käyttelevän Eviran kanta on silti säilynyt kaksijakoisena. Se näkee raakamaidon tuoteturvallisuuden riskinä ja suosii teollista prosessia, koska sen avulla orgaaniseen tuotteeseen liittyvä kontaminaatioriski voidaan käytännössä poistaa. Navetan tai meijerin puutteellinen hygienia voi teoriassa tartuttaa lehmästä esimerkiksi vatsataudin aiheuttavan kampylobakteerin maitoon. Käytännössä tällaista ei tapahdu, koska suomalaisten meijereiden hygienia on maailman parasta luokkaa ja tarkasti säänneltyä, riippumatta siitä minkälaista maitoa ne tuottavat. Toisaalta Eviran johdossa on myös raakamaidon sympatisoijia, jotka näkevät lapsuutensa maaseudun palaavan aitojen tuotteiden muodossa. Mikäli Eat & Joy Maatilatorin ja Kluuvin kauppahallin Aki Arjolaa on uskominen, raakamaito on turvallinen vaihtoehto markettien teknomaidoille. ”Meijerien hygieniataso on nykyään ihan toista kuin kaksisataa vuotta sitten. Selvisivät ihmiset silloinkin arjestaan hengissä, vaikka joivat maitoa päivittäin. Olemme onnistuneet ulkoistamaan suhteemme ruokaan ja vieraantuneet ravinnosta. Jos puhutaan asiasta yleisellä tasolla, ruoan kuuluukin pilaantua. Jos se ei pilaannu, on kyseenalaista onko se edes ruokaa. Monet teolliset tuotteet liikkuvat tällä harmaalla alueella. Esimerkiksi lihatuotteet tungetaan täyteen myrkyllisiä nitriittejä, jotta ne säilyisivät pidempään. Nurinkurista. Viranomaisten näkökulma on sidottu riskien laskeskeluun, ei niinkään tuotteiden laadun varmistamiseen. Herkullisuutta ei nähdä itseisarvona.” Arjola kertoo valitsevansa suomenkarjan maidon ennen kaikkea sen maun vuoksi. 1/2012 proresto 9