prologistiikka 3+4/2013 - Page 34

Kun asiakas menee vaatekauppaan ostamaan housuja, hän etsii tiettyä merkkiä, väriä ja kokoa. Jos esimerkiksi oikeaa kokoa ei löydy, hän pyytää apua myyjältä, joka tarkistaa tilanteen tietokoneelta. Tämän jälkeen myyjä voi todeta, että asiakkaan haluamaa kokoa pitäisi olla myynnissä, mutta jostain syystä hänen haluamiaan housuja ei kaupan hyllystä silti löydy. Jos asiakas joutuu vastaavaan tilanteeseen samassa kaupassa useamman kerran, hän luultavasti siirtää asiointinsa jatkossa toiseen liikkeeseen. ”Ei oon” myyminen on vaatekaupan kannalta siis erittäin kiusallista, mutta ymmärrettävää: on hankalaa pitää päivittäin inventaariota siitä, kuinka paljon vaateosastolla on minkäkin merkkisiä ja värisiä housuja missäkin koossa. ”RFID eli radiotaajuinen etätunnistaminen on jo tuttua arkipäivän teknologiaa monelle kulkutunnisteiden ja bussilippujen muodossa.” Isossa vaatekaupassa inventaario voi viedä jopa viikon. Mitä jos olisi järjestelmä, jonka avulla se saataisiin toteutettua tunnissa? RFID:n eli radiotaajuisen etätunnistusteknologian avulla se onnistuu, eikä se ole mitään tulevaisuuden tieteisfantasiaa, vaan monenlaisia sovelluksia on olemassa jo nyt. Etätunnistus ei ole toimintaperiaatteeltaan uusi asia. Jo toisessa maailmansodassa brittiläiset asensivat lentokoneisiinsa lähettimiä, joiden avulla oli helpompi tunnistaa maasta käsin tutkan avulla kotiin palaavat omat lentokoneen vihollisen koneista. Tämä ”identity friend or foe” eli IFF-järjestelmä oli maailman ensimmäinen RFID-järjestelmä. Standardin avulla eteenpäin Sodan jälkeen kaupallisia sovelluksia saatiin odottaa pitkään. 1980-luvulla teknologiaa käytettiin muun muassa tunnistamaan ajoneuvoja tietulleissa, mutta todenteolla RFID-järjestelmien kehitys pääsi vauhtiin vasta 1990-luvulla mikropiiriteknologian kehittymisen myötä. Tekniikan käyttöönotto nytkähti eteenpäin vuonna 2004, kun logistiikan alalla päästiin sopimukseen maailmanlaajuisen EPC-standardin käyttöönotosta. RFID Lab Finland ry:n toiminnanjohtaja Jukka Wallinheimon mukaan teknologia itsessään alkaa olla jo erittäin kypsää. Kehitystyö toki jatkuu, mutta tekniikka ei aiheuta enää suuria haasteita. ”Todellinen haaste on yritysten innostuneisuus. On selvää, että he tekevät rahaa RFID:n avulla tulevaisuudessa. Sitä ennen siihen pitää investoida”, Wallinheimo toteaa. Tähän haasteeseen vastaaminen on RFID Lab Finlandin pääasiallinen strateginen tavoite eli tuoda ratkaisujen tuottajat 32 prologistiikka 3–4/2013