tysjärjestelmän kunto ei koskaan anna moitteelle sijaa. ”Sula-
Elintarvikekuljetuksissa ratkaisevinta on oikea lämpötila,
nut pakaste on aina kaatopaikkakamaa. Lämpötila voi vaih-
mitä seurataan sensoreiden avulla. Kuuva muistuttaa, että
della yhden kuljetuksen sisällä paljonkin. Toisessa päässä au-
lastin lämpötila on tarkastettava myös ennen lastausta, sillä
toa voi olla plussaa, toisessa jopa 20 astetta pakkasta. Läm-
kuljetuskalusto ei toimi pakastimena. Riskiä ei oteta. ”Tuottei-
pötilakäyrää on voitava seurata sekunnin tarkkuudella”, Pert-
den lämpötilan on oltava oikea kaikissa vaiheissa.”
ti Kuuva sanoo.
”Kuorman lämpötilaa tarkkaillaan kaiken aikaa tietokoneen välityksellä, ja lisäksi kuljettaja tarkistaa lämpötilanteen aina pysähtyessään. Hälytysjärjestelmän ansiosta tieto mahdollisista kylmäjärjestelmän ongelmista näkyy heti ohjaamon tietokoneella,” Kuuva esittelee.
Hän pitää hyötyajoneuvokaluston kehitystyötä äärettömän mielenkiintoisena ja toteaa monien teknisten yksityiskohtien helpottavan ammattikuljettajan työpäivää. ”Mutta
kaistavahdeista ja etäisyystutkista huolimatta autosta ja lastin turvallisesta ja asianmukaisesta kuljetuksesta vastaa aina kuljettaja”, Kuuva sanoo. Hän toistaa puhelun alussa sanomansa; liikennekulttuuri Pohjoismaissa on hyvällä tolalla. ”Ajo on nättiä ja ratin takana istuvat ovat yleensä herrasmiehiä.”
Joskus saa pelätä henkensä edestä
Pertti Kuuva kiittelee suomalaisen kuljetuskaluston tasoa.
”Täällä ajetaan hyvillä autoilla, kalusto on kunnossa ja huollettu.” Liikennekäyttäytyminen on ammattikuskin näkökulmasta siis jotakuinkin kohdallaan, mutta Kuuva myöntää
olevansa erittäin huolestunut yleisestä turvallisuudesta. Turvattomuuden tunne on hänen mukaansa lisääntynyt. ”Pohjoismaissa on nykyisin samanlaista kuin muuallakin Euroopassa; saa joskus pelätä melkein henkensä edestä”, hän sanoo.
”Ennen pysähdyttiin tauolle mihin tahansa sopivaan
paikkaan, nyt on varmistettava, että taukopaikka on turvallinen ja asianmukaisesti valvottu. Keski-Euroopassa kuljetusliikennettä varten on jopa omat, aidatut alueet”, hän sanoo
ja huokaa kuulemaansa uutista: vuodessa rosvotaan kymmenentuhatta ammattiliikenteessä olevaa kuljetusajoneuvoa.
Kuljetusauton ohjaamo on kuljettajan työhuone ja usein
myös viihtyisä ja mukava kuin pikkuruinen asunto. ”Unet
voivat kuitenkin jäädä heppoisiksi, jos petillä makoillessa tulee kuulostelleeksi liikehdintää auton ulkopuolella”, Kuuva
myöntää.
Epäkohdista huolimatta hän ei vaihtaisi työmaataan.
”Kaikki Euroopan maat on tullut 40 vuoden aikana kierrettyä, tänä vuonna olen liikenteessä 140 päivää. Tämä on
loistohommaa”, hän sanoo.
”Ai minnekö ajaisin, jos saisin valita”? No, Espanjaan,
Portugaliin ja Italiaan. Välimeren maat ovat suosikkikohteita. Tiet ovat hyvät, reitit mukavia, ja ilmasto yleensä suotuisa, hän sanoo hymy äänessään.
”Komeat ovat maisemat Norjassakin, mutta hei, nyt pitää lopettaa; on vähän ruuhkaa tuossa edessä. Pitää keskittyä pelkkään ajamiseen”, Pertti Kuuva hyvästelee ja lopettaa puhelua. Matka kohti Bergeniä jatkuu.
2/2012
prologistiikka 29