prointerior 4/2013 - Page 6

Tahdon asia KESTÄVYYSVAJETTA ESIINTYY Suomessa laajemminkin kuin vain hallituksen papereissa. Kun rakennettua ympäristöä tarkastellaan ekologisen, taloudellisen ja sosiokulttuurisen kestävyyden näkökulmista, huomataan että tekemistä vielä riittää. Tilanteen tekee haasteelliseksi se, että yhdyskunnissa nämä näkökulmat tapaavat muodostaa monimutkaisen kokonaisuuden, jossa eri tekijöiden vuorovaikutussuhteita on vaikea hahmottaa. Osaoptimoinnin vaara on ilmeinen: eri elementtien käsitteleminen toisistaan irrallisina ei välttämättä paranna kokonaiskuvaa millään lailla. Voi käydä päinvastoin ja kokonaisuus kärsii. Millä toimijalla on tarpeeksi laaja perspektiivi hahmottaa tämä muutos? Nykyisellään ollaan mielenkiintoisessa tilanteessa, kun kestävästä kehityksestä ja ekologisuudesta löytyy – sopivasti rajattuna – argumentteja miltei minkä tahansa agendan perusteeksi. Entä miten aikaulottuvuus vaikuttaa: suunnitelma tai ratkaisu voi merkitä kielteisiä vaikutuksia lyhyellä aikavälillä jollakin osa-alueella, mutta myönteisiä vaikutuksia pitkällä aikavälillä jollakin toisella osa-alueella. Näitä asioita pohdittiin laajasti viime vuonna ilmestyneessä Tekesin Kestävä maankäyttö -julkaisussa. Siinä muistutetaan, että kestävien yhdyskuntien haasteita ei ratkaista sektori kerrallaan. Kerättävä data, laadittavat analyysit ja vaikutusten arvioinnit eivät erikseen tarkasteltuina kerro, miten kokonaisuus toimii tai minkälainen systeemi on kyseessä. Myös erillisiin kaavaprosesseihin pilkkoutunut ohjausjärjestelmä on ongelmallinen; kestävän kehityksen kannalta tarvitaan kokonaisvaltaista prosessin arviointia. Alueiden suunnittelu ja kehittäminen edellyttävät uudenlaista systeemistä ajattelua. Kaupunkialueilla on keskeinen asema taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Yleinen vihreänurbaani sotahuuto vaatii tiiviimpää rakentamista – mutta siinäkin voidaan mennä metsään, mikäli kuviota ei ole mietitty loppuun asti. Aalto-yliopiston tutkimuksen mukaan nykyinen, kaupunkirakenteen tiiviyttä tavoitteleva kehitysmalli ei nimittäin välttämättä johda kasvihuonekaasupäästöjen vähenemiseen – vaan tuloksena voi olla jopa kasvihuonekaasupäästöjen merkittävä kasvu. Miksi sitten näin? – Yksi selittävä tekijä on kaupunkien asema kulutuskeskuksina, joihin kulutettavat hyödykkeet tuodaan muualta. Perinteiset arviointimenetelmät, joilla mitataan kaupunkien ja kaupunkialueiden sisällä syntyviä päästöjä, eivät ota huomioon kulutukseen liittyvää osuutta, mikä voi olla jopa kymmeniä prosentteja kaikista asukkaiden aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä. Tästä syystä mielikuva, jonka mukaan tiivis kaupunkirakenne takaa matalat päästöt, on virheellinen – kaupunkialu