prointerior 3+4/2018 - Page 30

KOLUMNI Tiina Marja Kaislakannas Teollinen muotoilija TaM Sisustussuunnittelija Si VALAISTUKSEN VAIHTELEVUUS ULKONA LUONNOSSA ja urbaanissa ympäristössä luonnonvalo tarjoaa erilaisia ympäristökokemuksia. Kesäaikaan nautimme aamun valosta pitkine varjoineen ja monisävyisestä auringonlaskusta sekä keskipäivän kirkkaasta valosta. Pilvisenä päivänä valittelemme harmautta pilvimassan tasoittaessa ympäristön valo- ja varjoerot tasaiseksi. Valaistus sisätiloissa on hyvinvointiimme vaikuttava tekijä esteettisesti sekä fysiologisesti. Valaistustason tulee olla riittävä suoritettaviin tehtäviin sekä muunneltavissa ja visuaalisesti kiinnostava. Keskeinen osa valaistusta on luonnonvalo, joka vaihtelee tilassa ilmansuunnan, vuorokauden ja vuodenaikojen mukaan. Päivänvalon kierto olisi optimaalista huomioida suunnitteluvaiheessa. Valo on osa arkkitehtuuria. Valaistuksessa tulisi huomioida valon sijainti, suunta ja toiminnallisuus. Miksi valaista leikkaussalimaisen kirkkaasti ja varjottomasti pitkä ohikulkukäytävä, kun voitaisiin valaista harmonisesti erilaisia tasoja luoden. Ylipäätään olisi hyvä luoda miellyttävä yleisvalaistus epäsuoralla valaistuksella sekä tuoda erilaisiin työ/oleskelupisteisiin tarpeen mukainen paikallisvalo. Lisäksi tulisi luoda elämyksellisyyttä valon sijoittelulla ja säädettävyydellä vaikkapa vuorokausirytmin mukaisesti ihmisten vireystilaa avittamaan. Valaistuksen sijoittelu voi olla katto-, seinä- tai lattiapinnoilla, riippumassa tai kalusteissa tai omina kiehtovina valaisinelementteinään. Valaistuksen toiminnallinen lähtökohta on sijoittaa voimakas ja/tai säädettävä valaistus sinne, missä toimintaa on ja jättää ”tyhjät” paikat muualta tulevalle hajavalolle tai pienemmälle valaistusteholle tilan koosta riippuen. Vaihtelevan ja mielenkiintoisen valaistuksen tulisi olla osa arkea ja elämää työssä, kotona ja vapaa-aikana. n 30 prointerior   3–4  /  18