prointerior 3+4/2016 - Page 84

” Uusi vuosituhat on tuonut mukanaan myös aivan uudenlaista tiilirakentamista. Tummaa tiiltä ja vaativia rakenteita ”Tiili on hyvä pieni kappale, joka taipuu monenlaiseen muotoon. Se ei juuri aseta ehtoja suunnittelulle”, huomauttaa tiiliä valmistavan ­Wienerberger Oy:n rakennustekninen johtaja Juha Karilainen. ”Tiili on ollut muodissa jo viimeiset 6  000 vuotta. Se sopii sekä moderneihin että vanhempiin suunnitteluteemoihin.” Karilainen arvioi, että tiili sopii erittäin hyvin yhteen sekä lasin että teräksen kanssa, mutta toki myös puun kanssa tiilellä on tehty monia hienoja rakennuksia. ”Se tuo julkisivuun rouheutta, kauneutta ja struktuurimaisuutta.” ”Rakentamisessa on taas alettu käyttää tiiltä, koska se on pitkäikäinen materiaali ja vaatii vain vähän huoltoa. Tiili myös patinoituu ja vanhenee kauniisti.” Aikojen saatossa on kehitetty monen värisiä julkisivutiiliä. ”Punainen on perusväri ja tiilen luontainen väri, joka tulee raudasta. Palaessaan saven sisältämä rautaoksidi muuttuu punaiseksi”, sanoo Karilainen. ”Rakentam isessa oli 1980- ja 1990-luvuilla vaaleiden tiilien kausi, jolloin suosittiin myös valkoisia ja keltaisia julkisivuja. Tämä kausi jatkui osin 84 prointerior  3–4 / 16 KUVA: WIENERBERGER OY kalaisia tiilitehtaita”, kertoo Novenberg Oy:n myynti- ja markkinointipäällikkö Olli Pyykönen. Hän toivoisi, että käsinlyötyjen tiilien perinnettä arvostettaisiin ja tuotaisiin takaisin tiiliteollisuuteen. ”Täällä käsinlyötyjäkin tiiliä pyritään valmistamaan teollisesti. Tanskalaisten tiilien käyttö yleistyy, koska niillä saadaan usein eläväisempää tiilipintaa kuin kotimaisilla.” ”Käsinlyöty tiili on myös kustannuksiltaan kilpailukykyinen. Se ei ole halvin, jos verrataan bulkkitiiliin, mutta ei se ole kovin kalliskaan keskivertotiileen nähden”, Pyykönen toteaa. ”Tanskassa tiiliteollisuudella on pitkät perinteet ja korkealaatuinen savi – ja näiden lisäksi siellä on vielä käytössä perinteisiä tiilenpolttomenetelmiä. Savitiilimassasta tehdään kirnuissa kuohkeaa, jolloin tiilistä tulee huokoisempia ja ne kestävät kosteuslaajenemista ja pakkasta todella hyvin. Lisäksi tiilien pinnalle ei muodostu suolahärmettä. Julkisivutiilien ohella Tanskassa ja muualla Keski-Euroopassa valmistetaan maatiiliä, jotka ovat betonikiveä muistuttavia tuotteita. Julkista liikennettä kestävää maatiiltä on vaikea valmistaa Suomessa. Parhaat maatiilet tuodaan Saksasta”, Pyykönen sanoo. ”Maatiilet valmistetaan Saksassa alhaisen vedenimun omaaviksi, jolloin tiilen jälkikosteusprosentti on 2–4%. Suomessa päästään harvoin alle seitsemään prosenttiin. Tällä on merkitystä tiilen kestävyyden kannalta. Maatiilien käyttö on yleistymään päin kaupunkialueilla. Pyykönen uskoo tanskalaisten tiilien suosion arkkitehtien keskuudessa johtuvan muun muassa siitä, että käsinlyödyt tiilet ovat uniikkeja: seinälle ei tule kahta aivan samanlaista tiiltä. ”Murretuilla ja mattaväreillä saadaan tiilipintaan kauniita ja Suomen olosuhteisiin sopivia sävyjä. Tällaiset tiilet soveltuvat myös sisustamiseen sisätiloissa. Ne kestävät aikaa varsin hyvin.” Sinänsä käsinlyödyt tiilet ovat helppoja muurata, mutta yli puolen metrin pituiset tanskalaiset erikoistiilet vaativat muurareilta vankkaa ammattitaitoa. Tanskalaistiilet eivät ole reikätiiliä vaan kiinteitä, joten niitä on mahdollista latoa pystysuuntaankin. ”Markkinoilla on myös niin sanottuja flexible-tiiliä. Samalle seinälle voidaan muurata kolmea eri tiilikokoa, jolloin pinnasta tulee vaihtelevampi”, Pyykönen mainitsee. Paasihotellin julkisivussa on Tuohi Retro Pro -erikoistiili, Suomessa valmistettu julkisivutiili kohteen erityistarpeiden mukaisesti. 2000-luvullekin, mutta vuonna 2005 Suomessa rakennettiin ensimmäinen musta tiilitalo.” Tummat sävyt ovat sittemmin yleistyneet. ”Toki ruskeita tiiliä oli käytetty jo jonkin verran 1960- ja 1970-luvuilla, mutta nyt tummat ja harmaat tiilet ovat kysyttyjä. Mustien tiilien muoti tuli Suomeen Keski-Euroopasta.” ”Oulun asuntomessuille vuonna 2005 rakennettiin Suomen ensimmäiset mustat tiilitalot”, mainitsee Karilainen. Viimeisimmän trendin mukaan tiilien pintastruktuurin tulee olla rouhea, käsin lyödyn tyylinen. ”Sellaisilla tiilillä pyritään vanhaa pintaa muistuttavaan ulkonäköön, johonkin sellaiseen kuin Rooman vanhoissa taloissa. Toki nykyisin näitä tiiliä valmistetaan pääsääntöisesti koneellisesti, mutta toki vanhoja perinteitä vaalien”, Karilainen selittää. ”Rouhea julkisivu sopii yleensä hyvin kaikentyyppisiin rakennuksiin.” Myös tiililaattapintaisia elementtejä tehtiin runsaasti vielä 1970-90 luvuilla, mutta arkkitehdit eivät halua elementtisaumoja julkisivuihin. Siksi tiilijulkisivut ovat nykyään pääosin paikalla muurattuja – tosin joissakin tapauksessa edelleen myös näiden vaihtoehtojen yhdistelmiä. ”Monissa tapauksissa rakennuksissa on rakenneteknisesti hankalia paikkoja, jotka on helpompi toteuttaa elementteinä, ja siksi ne on tehty muurausta vastaavalla tavalla tiililaattapintaisina elementteinä.” Uusi vuosituhat on tuonut mukanaan myös aivan uudenlaista tiilirakentamista. ”Esimerkiksi Helsingin Paasihotellin laajennusosa on tehty reikäisenä pitsimuurauksena ja vielä niin, että rakennuksessa ei ole yhtään suoraa kulmaa. Tämä kohde sai tiiliarkkitehtuuristaan myös kansainvälisen Brick Award -erikoispalkinnon”, Karilainen kertoo. ”Muutenkin rakenneratkaisuiltaan entistä vaativammat tiilirakenteet ovat tulleet mahdollisiksi. Ratkaisumalleja näiden toteuttamiseksi haetaankin yhteistyössä arkkitehtien kanssa.” n