Ei virallista määritelmää
Helvar Oy:n tuoteportfoliojohtaja Henri Juslén teki väitöskirjan ihmiskeskeiseen valaistukseen liittyen vuonna 2007. Hänen mukaansa ihmiskeskeinen valaistus on yhä terminä monelle vähän epämääräinen, eikä sille
ole edes olemassa ”virallista” määritelmää. Ainahan valaistus sitä paitsi on
tehty ”ihmistä varten”, hän huomauttaa.
”Uuden termin kautta pyritään fokusoimaan yksilön tarpeisiin ja huomioimaan tämän tarpeet entistä paremmin.” Nämä tarpeet saattavat muuttua ajan, tilan ja henkilökohtaisten mieltymysten ja ominaisuuksien mukaan. Juslénin mukaan nykyiset valaistusolosuhteet ovat usein
sinänsä moitteettomat ja täyttävät kyllä määräykset – mutta ihmiskeskeisen valaistuksen ideana onkin tehdä priimaa:
”Kyseessä on siirtymä hyvästä vielä parempaan, eli tehdään normit
kirkkaasti ylittävää valaistusta.”
Väitöstutkimuksessaan Juslén tutki teollisuustyöntekijöiden valaistusvoimakkuusmieltymyksiä ja selvitti, vaikuttaako työalueen valaistustason nostaminen normien määrittämiä minimitasoja korkeammalle työntekijöiden tuottavuuteen. Autenttisessa teollisessa ympäristössä suoritettiin
kuusi kenttäkoetta ja huomattiin, että teollisuuden työntekijöiden valaistusvoimakkuusmieltymykset ensinnäkin vaihtelivat suuresti. Suurin osa
ihmisistä kuitenkin valitsi valotasoja, jotka olivat selkeästi korkeampia kuin
normien minimitasot – ja halusi mahdollisuuden vaikuttaa työalueensa
valaistustasoon.
Tuottavuusparannus 0–7%
Kokeet, joissa mitattiin tuottavuutta, näyttivät että nostamalla työalueen valaistusvoimakkuutta normien määrittelemien minimitasojen yläpuolelle todella voi parantaa tuottavuutta. Tuottavuusmuutokseen vaikuttivat
lisäksi mm. lähtöolosuhteet, työtehtävät ja työntekijät. Valaistusparannuksen yhteydessä havaittu tuottavuusparannus oli parhaimmillaan seitsemän
prosenttia.
Juslénin mukaan valaistusmuutokseen liittyviä – ja tuottavuutta siis
parantavia – mekanismeja on olemassa jo vino pino: näkötehokkuus,
näkömukavuus, visuaalinen ympäristö, henkilöiden väliset suhteet, biologinen kello, vireystila, työtyytyväisyys, ongelman ratkaisu, Halo-efekti ja/
tai muutosprosessi… eri keinoja kannattaa kokeilla, sillä pienellä panostuksella voi saada isot hyödyt.
”Jos ajatellaan yrityksen vuotuisia kustannuksia, niin valaistuksen
osuus on noin promillen luokkaa koko kakusta. Jos valaistukseen ja sen
ohjaukseen budjetoidut rahat vaikkapa tuplaisi, vaikutus tuottavuuteen
toisi ne rahat moninkertaisesti takaisin”, hän kuvailee.
Inhimillistä kärkeä, kiitos!
Arkkitehti Henrika Pihlajaniemi väitteli tammikuussa valaistusteknologian kehityksen ja energiansäästötavoitteiden myötä syntyneestä uudesta
suunnittelukohteesta – mukautuvasta valaistuksesta. Erityisenä fokuksena työssä oli mukautuminen, vuorovaikutus ja osallistuminen. Käsit-
KUVA: HELVAR
KYSEISEEN KÄSITTEESEEN on latautunut rajusti odotuksia, sillä
ihmislähtöisellä valaistuksella voi saavuttaa paljon hyviä asioita: mm.
tuoda ryhtiä ihmisen vuorokausirytmiin, parantaa keskittymistä, estää unihäiriöitä ja nostaa yleistä hyvinvointia. Yritysmaailmakin on kiinnostunut,
sillä jos talon tuottavuusloikka saadaan aikaiseksi valaistukseen satsaamalla, se kuulostaa paljon vaivattomammalta kuin Intiaan muutto.
Jo yksistään terveydenhoidossa puhutaan ison luokan muutospommista. Konsulttiyritys A.T. Kearneyn viimevuotisen raportin mukaan hyötyjä syntyy mm. hoitohenkilökunnan virkeydestä ja tuottavuudesta sekä
sairauspoissaolojen vähenemisestä. Terveydenhuollossa hyödytään myös
potilaiden nopeammasta vuorokausirytmin normalisoitumisesta. Tutkimuksen mukaan kokonaiskustannuksissa jäädään voitolle, vaikka energiakustannukset hiukan kasvavatkin.
Vastaavasti Philips on tehnyt Heal Well -tutkimuksia – yhdessä
Maastrichtin kliinisen tutkimuskeskuksen ja Maastrichtin yliopiston kanssa
– mm. Alankomaissa ja Belgiassa. Tutkimukset osoittivat, että ihmiskeskeisellä valaistuksella on suoria vaikutuksia ihmisten vireyteen, suorituskykyyn ja keskittymiseen sekä mielialaan ja unen laatuun. Epäsuoria
vaikutuksia havaittiin ihmisten immuunijärjestelmissä, fyysisessä palautumisessa sekä haavojen paranemisessa.
”
Ihmislähtöisellä
valaistuksella voi
saavuttaa paljon
hyviä asioita.
teenä mukautuva valaistus on vähintäänkin sukua ihmiskeskeiselle
valaistukselle: sillä tarkoitetaan valaistusta, joka mukautuu esimerkiksi
ympäristöstä ja sen käyttäjistä saatuun tietoon.
Pihlajaniemen mukaan ihmislähtöinen valaistus kaipaisi kenties vielä
vähän, no, ihmislähtöisyyttä. Hänen mukaansa keskustelu alalla keskittyy nyt paljon biologiaan, vaikka se ei aina edes ole se kaikkein ratkaisevin juttu:
”Aidosti ihmiskeskeinen valaistus vaikuttaa monilla kokemuksen
tasoilla, sen on tarkoitus olla nimenomaan inhimillistä. Biologisen vaikutuksen ohella esimerkiksi valaistuksen välittämät merkitykset ja sen luoma
tunnelma ovat yhtä lailla tärkeitä.”
Lisäselvityksiä tarvitaan
Pihlajaniemi huomauttaa, että esimerkiksi valaistusjärjestö CIE
(International Commission on Illumination) ei ole täysin varauksetta
hypännyt ihmislähtöisen valaistuksen kelkkaan. Vaikka CIE:n mukaan
ihmiskeskeisen valaistuksen on todettu – laboratoriotestein ja käytännössä – parantavan ihmisten hyvinvointia ja suorituskykyä, on vielä
ennenaikaista vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Takana on ajatus, että jos jollain valmistajalla on valaistusratkaisu,
joka hyödyntää ihmiskeskeistä ajattelua, ei tuotteen kylkeen auta lyödä
tarraa tyyliin ”5% enemmän tehoja irti työntekijästäsi!” koska emme vieläkään tiedä aivan tarkkaan, mistä on kysymys.
Pihlajaniemen mukaan CIE:n varovaisuus on ymmärrettävää, jotta
markkinointirumba ei ylly ylikierroksille ennen kuin tutkimuksissa on saatu
tarkempaa tietoa vaikutusmekanismeista. ”Toinen asia on tietenkin määritelmän puute, eli mistä oikein puhutaan, kun puhutaan ihmiskeskeisestä
valaistuksesta?”
3–4 / 16
prointerior 57