KUVA: EFG
muistavat eri käyttäjien henkilökohtaiset asetukset ja kannustavat seisomaan välillä. Älytyöpiste voi parhaimmillaan toimia kuin personal trainer ja
ohjata oikeanlaiseen työskentelyyn”, kuvailee Kaasinen.
Ei yhdestä puusta
Monitilaympäristön Kaasinen määrittelee siten, että sen perimmäinen
tarkoitus on tukea ja optimoida työn tekemisen eri muotoja. ”Monitila
ympäristö ei ole tavoite itsessään eikä se ole jokaisella yrityksellä samanlainen”, hän huomauttaa.
”Hyödyt saavutetaan, kun työympäristömuutokselle asetetaan selkeät
tavoitteet ja suunnittelu toteutetaan aidosti ihmislähtöisellä ja osallistavalla
tavalla. Näin toteutettuna monitila parantaa yhteistyötä, auttaa keskittymään ja tarpeen mukaan myös rentoutumaan ja latautumaan”, linjaa Kaasinen.
Kaasinen on kollegoiden kanssa samaa mieltä siitä, että työympäristön muodonmuutoksen ei suinkaan tarvitse olla iso, työläs ja kallis projekti. Muutos aloitetaan tarvekartoituksella, jossa selvitetään miten yritys
voi tilojaan parhaiten hyödyntää ja minkälaisia työtehtäviä tiloissa työskentelevillä on.
”Määrittelyvaiheen jälkeen voidaan päättää paras tapa edetä. Monesti
on hyvä edetä pienin askelin, muuttaa ensin osa työympäristöstä ja hankkia siitä kokemuksia.”
Säilyykö fokus?
Kaasisen mukaan määrittelyvaiheessa – kuten työpajojen yhteydessä –
on huomattu, että usein asiakas on huolissaan siitä, ettei väki pysty enää
keskittymään jatkossa. Mikä sitten neuvoksi, kun epäilys herää?
”Tilojen uudistamisen ja kehittämisen olisi hyvä kulkea yhtä matkaa
työtapojen ja yrityksen toimintakultt uurin kehittämisen kanssa. Näin esi-
merkiksi yhteistyön tilojen uudistamisen kautta voi edetä kohti monipuolisempaa monitilatoimistoa.”
Tietotyö ei tunnusta rajoja
Niina Andrade Heleniltä työstää parhaillaan väitöskirjaa monitilatoimistoista. Hänen mukaansa on vain hyvä asia, että alamme pikkuhiljaa käsittää, että tietotyö ei tapahdu vain sen oman nimetyn työpisteen äärellä –
työtä tehdään, ja sitä saa tehdä, myös muualla.
”En usko, että montaakaan innovaatiota tai läpimurtoa on tapahtunut istumalla oman pöydän ääressä kahdeksatta tuntia ilman taukoja”,
Andrade toteaa ja lisää, että tärkeintä tilan suunnittelussa on tuntea oman
työympäristön tavoitteet: mihin sillä pyritään, millaista työtä siellä tehdään
ja millaisia ihmisiä toimistolla työskentelee.
”Avoin työtila usein lisää tiedon vaihtoa, mutta se voi olla myös yksinäisen puurtaja-introvertin painajainen.”
Kokonaisuus haltuun
Työympäristöjen kestohaaste piilee siinä, että kukaan ei osaa ennustaa, miten töitä tehdään tulevaisuudessa ja mikä on toimistojen rooli tässä
kuviossa.
”Jos toimistot nähdään työnteon mahdollistavina paikkoina, eikä vain
rahareikinä, uskon että raha ei ole este. Sen sijaan esteenä voi olla se,
että useimmissa yrityksissä vastuu työympäristöstä hajautuu, eikä sitä
katsota kokonaisuutena”, toteaa Andrade ja heittää esimerkin: jos IT,
henkilöstöyksikkö, työterveys, liiketoiminnan kehitys ja talotekniset henkilöt eivät tee yhteistyötä työympäristöasioissa, on olemassa iso riski, että
mennään metsään ja komeasti.
”Uskoisin, että rohkeuden ja kokonaisymmärryksen puute työympäristön merkityksestä ovat pääroolissa jarruttamassa muutosta.” n
14 prointerior 3–4 / 16
Feon