Ravintolasalin ja sinne johtavan portaikon mustaksi vahatut
tammiviilupintaiset sisustuslevyt / Oy Puucomp Ab.
”Projektissa vallitsi alusta alkaen erittäin
hyvä henki”, kiittää arkkitehtisuunnittelun jatkovaiheen pääsuunnittelija Pekka Pakkanen Huttunen Lipasti Pakkanen Arkkitehdeilta.
”Kyse oli todella ainutlaatuisesta hankkeesta, joita voisi sanoa sattuvan kohdalle kerran elämässä. Oli ilo huomata, että näinkin
rakennusprojekti todella voi sujua, kun kaikki
näkevät työn tärkeänä ja arvokkaana. Tilaaja
oli hyvin laatutietoinen, ja se myös näkyy lopputuloksessa. Niin ikään rakentaja pisti itsensä
todella likoon ja näki hankkeen haasteena,
ilman kompromisseja.”
”Suunnitelman vaikeuskerroin oli mielestäni
innostavinta”, Pakkanen jatkaa.
”Geometria on äärimmäisen epäsystemaattinen, ja samalla liimapuurungon ja lasin
yhdistäminen vaati todella tarkkaa detaljiikkaa. Raakaa työtä vaati tietysti myös tekniikan liittäminen huomaamattomasti rakenteisiin, varsinkin kun on kyse ilmanvaihdoltaan ja
kosteusolosuhteiltaan vaativasta museorakennuksesta.”
Rakennusta ympäröivät liimapuurungot
suojaavat suuria lasipintoja ärhäkämmältä eteläpuolen auringolta. Puutarhan muhkea puurivistö toimii sekin luonnonmukaisena fasadina
talolle, jonka alkuperäistä paikkaa itse asiassa
siirrettiin viitisen metriä sivummalle, jotta historiallisille lehvästöille saatiin kunnolla tilaa.
Paviljongin pääovelle käydään hiekkatietä
kartanon ja Harry Kivijärven veistosten sekä
Jussi Mäntysen pronssisen hirven vieritse. Osin
uritettu kuusilankku-ulkopinta kypsyy ajan ja
luonnonkierron myötä viisaaksi ja harmaaksi,
mutta rakennuksen kulmat ja kolkat säilyttävät
nerokkaan vekkulin olemuksensa. Sisäänkäynnin mittakaava on iso, jopa uljaan huikea.
Ceci n´est pas une MuNA
Göstan paviljongin sisätilat määrittyvät mustan,
valkoisen ja vaaleaksi kuultokäsitellyn kuusen
rajaamina. Tyylikäs vastaanoton ja museokaupan yhdistelmä avaa tilajaon kahtia avaraksi,
monikäyttöiseksi Kivijärvi-saliksi ja väyläksi
näyttelytilohin. Aukotuksissa ja ikkunapintaa
sekä puurimoitusta yhdistävissä leikkauksissa
häivähtää Alvar Aallon henki, eikä liene yllätys, että MX_SI:n väki on suomalaisarkkitehdin
suuria ihailijoita.
”Emme halunneet taloon perinteistä auditoriota, joka niin kovin usein jää vähälle käytölle”,
Pauli Sivonen kertoo. ”Kivijärvi-sali on moderni
taidetila, jota voimme käyttää niin näyttelytilana, luentotilana kuin parisataapaikkaisena ja
tarvittaessa ulos avautuvana konserttisalinakin. Samoin pohjakerroksen ravintolamme toimii keittiömestareidemme, eli Pekka Terävän ja
Henry Tikkasen johdolla hiukan eri periaatteella
kuin henkilöstö- tai lounasravintola tavallisesti.
Miljöö ja menyyt soveltuvat lounaiden ohella
todella tasokkaaseen fine diningiin.”
Kaunis ravintolasali onkin yksi paviljongin
kohokohtia. Ristiinan musta graniitti ja mustaksi öljyvahattu lautalattiapinta risteävät yläkerran receptionin jälkeen kahdeksi uomaksi.
Alakertaan viettävät veistokselliset portaat avautuvat kuin viuhkaksi korkeassa, viis-
36 prointerior 3–4 / 14