Sisustusarkkitehdit SIO ry
NÄKÖKULMA
Tanja Karpasto
Sisustusarkkitehti SIO
MUOTOILUAJATTELUA OPPII
MUOTOILEMALLA
Laatu ja kestävyys ykköspaikalle
Vanhanaikaisissa, ja noloiksi rankatuissa perinnepulpeteissa oli ympäris-
tön näkökulmasta eräs toistaiseksi voittamaton puoli: kestävyys. Sukupol-
velta toiselle siirtyneiden pöytien kansista on aika-ajoin hiottu pahimmat
puumerkit pois ja jatkettu niiden käyttöä. Nykyisten oppimiskalusteiden
elinkaari on tuskin enää kuuttakymmentä vuotta. Viihtyvyyden ja visuaali-
suuden kannalta moni varmasti huokaisee helpotuksesta, sillä kuka niitä
jaksaisi niin kauaa katsellakaan. Talouden ja ekologisuuden mittaristossa
piikki saattaa olla toisen näköinen.
Voimavarojen jakoa voi toteuttaa monella tapaa. Oppimisympäristö-
jen muutoksessa tilasuunnittelijalla on keskeinen rooli tukea eri käyttäjä-
ryhmiä näkemään uudistusten monipuolisia mahdollisuuksia. Pedagogit
vastaavasti ovat asiantuntijoita toiminnan kehittämissä, ja perillä erilaisista
tarpeista erilaisille oppijoille. Mutta varsinaiset materiaalien kestävyyden
kokemusasiantuntijat ovat kuitenkin itse oppilaat. He osaavat kertoa var-
muudella, mikä kestää käyttöä ja minkä materiaalin tuhoaminen hetkessä
on vain herkullinen pala kakkua.
Muotoilukasvatuksen menetelmiä kannattaa siis hyödyntää ja ottaa
kestävyyshaaste tosissaan. Ilmastolakonkin omatoimisesti aikaansaaneet
nuoret voivat olla todella merkittävä voimavara tulevaisuuden toiminta
ympäristöjen muotoiluissa. Työskentelyssä heidän kanssaan piilee toki
vakavasti otettava vaara: kokeneempikin konkari saattaa oppia siinä
samalla jotain uutta. n
Arktis Vino-sohva Markkinointi-instituutti & Rastor Tapiola.
OPPIMISYMPÄRISTÖT INNOSTAVAT tilasuunnittelijoita ratko-
maan valtakunnallisen opetussuunnitelmauudistuksen (OPS2016) kun-
nianhimoisia oppimisen tavoitteita. Hyvä niin, koska oppimisen on tarkoi-
tuskin olla innostavaa! Työnpaloa leiskuva suunnittelija voi helposti tartut-
taa liekin myös hitaammin syttyviin käyttäjäryhmiin, jos hankkeessa sel-
laisia sattuu olemaan. Muutos on meneillään ja suomalaisen kouluraken-
nuskannan muuntaminen uuteen uskoon on aikaa vievä ja työläs pro-
sessi. Osaavia tekijöitä tarvitaan joka saralla.
Ensimmäisessä aallossa kyytiä saivat perinteiset pulpetit, seinät ja
säilytyskalusteet. Avoimuuden, avaruuden ja muuntojoustavuuden peri-
aatteet ovat tuntuneet raikkaalta vaihtelulta vuosikymmeniä suljettuina ja
omissa oloissaan uinuvien luokkatilojen jälkeen. Totaaliseen muutokseen
on tarvittu rohkeita pioneereja, joilta varovaisemmin etenevät ovat voineet
vaivihkaa käydä kuulostelemassa kokemuksia. Myönteisenä yllätyksenä
epäileville on saattanut tulla esimerkiksi sellainen, että avoin ei välttämättä
tarkoitakaan fyysisesti yhtä jättiläismäistä suurhallia, jossa kaoottinen tun-
nelma estää pään toiminnan kuten entisaikojen jumppasaleissa. Avoi-
muus on ennen kaikkea tapa ajatella.
Yhteissuunnittelun helmiä ovat tarpeeksi haasteelliset lähtökohdat,
jotka motivoivat eri suunnittelualojen asiantuntijoita antamaan parastaan.
Muotoilun ydin on nimeen omaan ratkoa ongelmia ja tehdä se yhdessä.
Koska hyviä kokemuksia on jaettavissa, ja kehitys jatkaa kulkuaan, on
jo mahdollista tähdätä seuraavan aallon harjalle. Kun koulu ei kerran ole
enää koulu, niin millainen paikka se voisi tästä eteenpäin olla?
Hiukkavaaran koulu, suunnittelu Arkkitehtitoimisto Lukkaroinen ja
Ervasti sisustus.
36 prointerior 2 / 19