prointerior 2/2017 - Page 43

”Käytetyillä julkisivupaneeleilla saatiin ilmeikkyyttä julkisivuun. Hämeenkylän kirkon saneeraus on nyt loppukatselmusta vaille valmis, ja lopputulos on todella hyvän näköinen”, arvioi Niska. Tiiliseinät rapautuivat Sekä kirkon laajennuksen että viimevuotisen julkisivukorjauksen suun- nitellut arkkitehti Olli Pekka Jokela kertoo, että Hämeenkylän kirkon aikaisempi valkoinen julkisivu oli tehty vaaleasta poltetusta tiilestä. ”Julkisivun uusimiseen oli rakenteellisia syitä. Monissa muissakin 1980- ja 1990-luvuilla rakennetuissa tiilijulkisivuissa on ollut ongelmia, esimerkiksi uuden Katajanokan alueella Helsingissä.” Hämeenkylän kirkko ei ole yhtä lähellä merta, mutta avoimessa maisematilassa se on alttiina säävaihteluille. ”Varsinkin etelään eli laaksomaisen puiston puolelle suuntautuva jul- kisivu oli alkanut rapautua.” Jokelan mukaan on epäselvää, johtuiko rapautuminen tiilestä vai käytetystä saumausmassasta. ”Tiiliverhouksen takana olevaan tuuletukseen kiinnitetään nykyään paljon enemmän huomiota kuin aikaisemmin. Hämeenkylässä julkisivu on hieman kalteva. Tämä on varmaankin osaltaan nopeuttanut ikävää rapautumisprosessia”, Jokela pohtii. Tiiliverhous ei ollut kirkon ainoa ongelmakohta. ”Myöskään hautuumaan puoleinen itään suuntautuva rapattu julki- sivu ei kestänyt. Lopulta päädyttiin verhoamaan myös tämä seinä kupa- rilla”, selvittää Jokela. ”Sinänsä tiili on käyttökelpoinen ja usein pitkäikäinenkin julkisivuma- teriaali.” Kupari kestää aikaa Useita erilaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja kirkon julkisivuksi harkittiin. ”Pohdimme seinien uudelleen muurausta, lasitusta ja erilaisia pelli- tyksiä. Loppuvaiheessa parhaat vaihtoehdot olivat julkisivun päällystämi- nen metalliverhouksella tai alkuperäisen tiilen värisellä poltetulla, isoko- koisella tiililaatalla”, sanoo Jokela. Kuparipaneeli nousi tässä vaiheessa ykkösvaihtoehdoksi. ”Paneeli on rakenteellisesti kevyt ja helppo asentaa. Kuparijulki- sivulla on myös tietty arvovalta: sitä on perinteisesti käytetty julkisten rakennusten verhouksena. Rakennus sai ikään kuin uuden, edustavan ’sadetakin’.” Lopputulos poikkeaa ulkonäöltään ja väriltään alkuperäisestä. ”Uusi ilme on vain yksi näkökohta. Oleellista on, että rakennuksen uusi julkisivu tulee kestämään aikaa, niin konkreettisesti kuin visuaali- sestikin”, Jokela korostaa. ”Käytimme samanlaista patinoitua kuparia pari vuotta aikaisemmin Vantaan kaupungintalon laajennuksessa ja sen uudessa istuntosalissa torin äärellä. Siinä kohteessa kupariratkaisu on toiminut hyvin. Taval- laan on hauskaa, että Vantaalla on nyt kaksi toisilleen sukua olevaa jul- kista rakennusta.” ”Näillä keinoilla saatiin aikaan haluttu elävyys. Tätä korostaa vielä pati- nointi. Tosin sekään ei tuota aivan tasaväristä lopputulosta – patinointihan on tavallaan luonnonprosessi”, Jokela selittää suunnitteluperiaatteita. Yhtenäistä mutta elävää seinäpintaa Kirkon julkisivu on Jokelan mukaan luonteeltaan monoliittinen. ”Tällöin julkisivumateriaalin tulee olla luonteeltaan niin elävä, että se toimii suurenakin pintana.” ”Lopputulos ei saisi olla liian kliinisen tasainen. Patinoitu kupari täyt- tää tämän ehdon”, Jokela luonnehtii. Monissa Suomen uusissa kirkoissa ja kappeleissa on kuparijulkisi- vuja, mutta useimmiten niihin on asennettu tummempaa kuparia. ”Niissä rakennuksissa käytetty tumma kuparipinta ei patinoidu viher- täväksi nykyilmastossa kovin nopeasti. Hämeenkylässä käytetty esipati- noitu vihertävä sävy on miellyttävä ja hyvän sävyinen. Aikaisempi vaalea tiilimuuraus oli sateen ja kosteuden jälkeen usein tumma ja likaisen oloi- nen, ja kuparipinta toimii tässä suhteessa paremmin.” Tavoitteena oli saada aikaan kaukaa nähtynä yhtenäinen mutta läheltä katsottuna elävä julkisivupinta. ”Kaupungintalon julkisivun esimerkin mukaisesti Hämeenkylässä päädyttiin käyttämään kahta paneelikorkeutta sekä kahta eri vaakasau- maleveyttä. Osasyynä olivat kirkon julkisivun ikkunoiden korkeusase- mat.” Toimivaa yhteistyötä Kuparilla päällystettiin Hämeenkylän kirkon ongelmalliset itä- ja eteläjul- kisivut. ”Puhtaaksimuurattua tiiltä jäi tietyille alueille kirkon sisäpihaan ja aulan seiniin, ikään kuin muistoksi”, Jokela kertoo. ”Yksi painava syy kupariverhouksen valintaan oli se, että tiilijulkisivu paneelien alla voitiin jättää ennalleen. Tietenkin huolehdittiin siitä, että saatiin riittävä tuuletusväli paneeleiden ja tiilipinnan väliin. Nykypäivän tii- lirakenteissa käytetään 35 mm:n tuuletusväliä, ja silloin rakenne tuulet- tuu hyvin.” Kuparipanelointi valmistui loppusyksystä 2016. ”Arkkitehdin näkökulmasta ei ole tietenkään miellyttävää joutua suh- teellisen pian korjaamaan itse suunnittelemaansa rakennusta, olipa syy mikä tahansa. Vantaan seurakuntayhtymän kunniaksi on todettava, että ongelmaa voitiin ratkoa yhteisvoimiin ja että siinä päädyttiin lopputulok- seen, jonka kaikki osapuolet hyväksyivät. Yhteistyö myös kuparintoimitta- jan ja asentajien kanssa sujui moitteettomasti”, Jokela kiittelee. ”Kupari on hyvälaatuinen ja pitkäikäinen materiaali, joka soveltuu hyvin kirkkorakennuksiin. Sen avulla kirkolle saatiin aivan uu 6V:F:B( .((p(&FW&"C