VÄRIEN KÄYTTÖ
ON SALLITTU
KAUPUNKIMILJÖÖSSÄ
– MUTTA TALON
YMPÄRISTÖ PAINAA
VAAKAKUPISSA PALJON
TEKSTI: SAMI J. ANTEROINEN
Kerrostalojen julkisivujen väritys on asia, joka
puhuttaa ihmisiä – eikä silloin puhuta yhdestä
suusta. Toiset kiroavat harmaata kivitaloerämaata
ja toivoisivat väri-ilotulitusta keskelle urbaania
sykettä, kun taas toiset viihtyvät mieluiten
kaupunkikuvassa, joka ei ylen määrin räiskähtele.
JULKISIVUISSA KÄYTETYT värit ja materiaalit ovat eri aikakausina vaihdelleet. Helsingin kaupungin Rakennusvalvontaviraston mukaan
rakennuksen värityksen lähtökohtana on useimmiten suositeltavaa pitäytyä alkuperäisessä tai sitä vastaavassa aikakauden värissä.
Vuoden 2013 rakennusten ja rakennelmien julkisivuvärien määrittelyä
ja muuttamista koskevassa ohjeessa todetaan, että julkisivuvärien tulee
lähtökohtaisesti olla sopusoinnussa rakennuksen rakentamisaikakauden
kanssa. Päävärin lisäksi tulee huomioida rakennuksen muut värit kuten
vesikattojen, ikkunoiden, ovien, sokkelien ja listoitusten värit sekä tehostevärit. Värejä ei tule vaihtaa summittaisesti.
Viraston ohjeistuksessa todetaan myös, että kaupunkikuvallisesti,
rakennustaiteellisesti tai kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen
julkisivuvärityssuunnitelman laatiminen on aina julkisivuväritykseen perehtyneen konservaattorin ja arkkitehdin tehtävä.
Värin evoluutio
Yliarkkitehti Henna Helander Helsingin kaupungin Rakennusvalvontavirastosta toteaa, että nykytilanteeseen on päädytty historiallisen kehityksen kautta. Ennen teollistumista Helsinkiä rakennettiin paljon puusta sekä
joko rapatusta tai rappaamattomasta tiilestä, mitkä löivät aika selvät viitekehykset myös värimaailmoille. Sitten materiaalikirjo alkoi kasvaa ja ylsi
aina lasiin asti.
”Nyt erilaiset levymateriaalit ovat vahvoilla”, Helander toteaa ja lisää,
että värien suhteen vain taivas on enää rajana. Mutta tässä onkin pulma:
”Suurimpia haasteita tällä hetkellä on se, että mahdollisuuksia on jo liikaakin.”
26 prointeri