prointerior 2/2014 | Page 28

VÄRIEN KÄYTTÖ ON SALLITTU KAUPUNKIMILJÖÖSSÄ – MUTTA TALON YMPÄRISTÖ PAINAA VAAKAKUPISSA PALJON TEKSTI: SAMI J. ANTEROINEN Kerrostalojen julkisivujen väritys on asia, joka puhuttaa ihmisiä – eikä silloin puhuta yhdestä suusta. Toiset kiroavat harmaata kivitaloerämaata ja toivoisivat väri-ilotulitusta keskelle urbaania sykettä, kun taas toiset viihtyvät mieluiten kaupunkikuvassa, joka ei ylen määrin räiskähtele. JULKISIVUISSA KÄYTETYT värit ja materiaalit ovat eri aikakausina vaihdelleet. Helsingin kaupungin Rakennusvalvontaviraston mukaan rakennuksen värityksen lähtökohtana on useimmiten suositeltavaa pitäytyä alkuperäisessä tai sitä vastaavassa aikakauden värissä. Vuoden 2013 rakennusten ja rakennelmien julkisivuvärien määrittelyä ja muuttamista koskevassa ohjeessa todetaan, että julkisivuvärien tulee lähtökohtaisesti olla sopusoinnussa rakennuksen rakentamisaikakauden kanssa. Päävärin lisäksi tulee huomioida rakennuksen muut värit kuten vesikattojen, ikkunoiden, ovien, sokkelien ja listoitusten värit sekä tehostevärit. Värejä ei tule vaihtaa summittaisesti. Viraston ohjeistuksessa todetaan myös, että kaupunkikuvallisesti, rakennustaiteellisesti tai kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen julkisivuvärityssuunnitelman laatiminen on aina julkisivuväritykseen perehtyneen konservaattorin ja arkkitehdin tehtävä. Värin evoluutio Yliarkkitehti Henna Helander Helsingin kaupungin Rakennusvalvontavirastosta toteaa, että nykytilanteeseen on päädytty historiallisen kehityksen kautta. Ennen teollistumista Helsinkiä rakennettiin paljon puusta sekä joko rapatusta tai rappaamattomasta tiilestä, mitkä löivät aika selvät viitekehykset myös värimaailmoille. Sitten materiaalikirjo alkoi kasvaa ja ylsi aina lasiin asti. ”Nyt erilaiset levymateriaalit ovat vahvoilla”, Helander toteaa ja lisää, että värien suhteen vain taivas on enää rajana. Mutta tässä onkin pulma: ”Suurimpia haasteita tällä hetkellä on se, että mahdollisuuksia on jo liikaakin.” 26 prointeri