prointerior 2/2012 | Page 33

Sotapäällikkö Hannibalin kerrotaan todenneen: “Tunnen tien tai teen sen.” Hannibal norsuineen ylitti Alpitkin, joten wayfinding oli selvästi strategin ydinosaamista. Nykyään wayfindingissa on vähemmän kysymys sotajoukkojen liikkeistä kuin kuluttaja-armeijoiden marssista: wayfindingin kohtalonkysymyksiä on ihmisten ohjailu siten, että matkan varrelle osuu yhtä ja toista houkuttelevaa. KAUPALLISTEN ASPIRAATIOIDEN lisäksi haetaan tietenkin tie- minen jo tuntee ja tietää. Harmaat läikät (tuntemattomat alueet) kartal- toja ja tehokkuutta: esimerkiksi sairaalassa tai virastossa auttaa, kun la täyttyvät sitä mukaa, kun ihminen tutustuu ympäristöönsä – tai saa pääsee etsimäänsä paikkaan helposti ja aikaa hukkaamatta. Sama tietoa muulla tavoin. pätee suuremmassa mittakaavassa kaupunkikeskustoihin: haluttu kohde löytyy ilman kohtuuttomia ponnisteluja. Kaupunkisuunnittelun puolelta tulee myös itse wayfinding-termi. Nykymerkityksessään sitä käytti ilmeisesti ensimmäistä kertaa Kevin Liikkumisen strategioita on tietenkin erilaisia. Voi olla, että olemme paikassa nyt ensimmäistä kertaa ja tietomme siitä ovat rajoittuneet. Tällöin jo vessan taikka ravintolan löytäminen saattaa olla työlästä. Jos alue on tuttua, etsinnän rajaus voidaan suorittaa tehokkaammin. A. Lynch teoksessaan Image of the City (1960) – Lynch puhui ”ulkoisen ympäristön sensorisista vinkeistä”, joiden avulla ihmiset suunnis- Sunnuntaikävelyllä tavat. Kysymys on siis näköaistin lisäksi myös muista aisteista: käänn- Aina ei voida puhua etsinnästä, vaan pikemminkin löytöretkeilystä. ymmehän herkästi kohti puistoa, josta kuuluu miellyttävää musiikkia, Silloin mennään minne nokka näyttää, erilaisia impulsseja seuraten – tai kenties leijailee grilliruoan tuoksu. mutta juuri näiden haahuilijoiden varalta esimerkiksi urbaaniin miljööseen on kylvetty triggereitä, jotka koukuttavat satunnaisen kävelijän. Maamerkki 2.0 Käytännössä näitä strategioita harvoin esiintyy puhtaaksiviljellyssä Wayfindingista otti 1980-luvulla kopin Romedi Passini, joka kirjoit- muodossaan, vaan kysymys on jonkinlaisesta cocktailista. Esimerkiksi ti wayfindingista nimenomaan arkkitehtuurin kannalta ja käsitteli eri- mikään kauppakeskus ei rajaa kohderyhmäänsä vain ensikertaa vie- laisia opasteita ja muita graafista viestintää, jotka tahdittavat ihmisten raileviin shoppaajiin, vaan tulla saa toistekin. askeleita. Passinin pakettiin kuuluivat esimerkiksi ”rakennuksen sisäi- Graafisen suunnittelun perinteeseen kuuluu, että käyttäjä on kai- nen kielioppi”, looginen tilasuunnittelu ja erityisryhmien (kuten vam- ken keskipisteessä (”Olet tässä” -ideologia). Aina ei onnistuta par- maisten) tarpeet. haalla mahdollisella tavalla, mutta punaisena lankana on kuiten- Nykyään wayfindingista puhuttaessa alalajeja on tullut vielä lisää – voidaan keskittyä topologiaan ja hierarkioihin, tai muodostaa ketjuja. Maamerkkejä ihmiset ovat tietysti käyttäneet aina maastossa kin (lähes aina) parantaa sitä käyttäjäkokemusta, jonka ihminen saa urbaanista ympäristöstä. Kun säännön tietää, sitä voi rikkoa: esimerkiksi Berliinin Jewish liikkuessaan, mutta nyt on tavallista, että niitä pyritään tietoisesti luo- Museumissa