MUSIIKKITALOHANKE JOS MIKÄ, on kasvanut suu-
rennuslasin ja epäilevän etusormirintaman alla. Valtakunnan vuosikausiin merkittävimmän rakennushankkeen vaiheita on seurattu mediassa jo 1990-luvun alkupuolelta, jolloin
Sibelius-Akatemian aloite käynnisti selvitystyön musiikin alan
toimitilojen ja korkeatasoisen konserttisalin saamiseksi Helsingin ydinkeskustaan. Helsingin kaupunginorkesterin, Radion sinfoniaorkesterin ja Sibelius-Akatemian yhteinen ponnistus tuotti vuosituhannen vaihteeseen tultaessa takeen tontista Mannerheimintien varrella, Finlandia-talon ja Kiasman
kainalossa.
Musiikkitalosta vuosina 1999–2000 käydyn kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun voittajaksi selviytyi Marko Kivistön, Ola Laihon ja Mikko Pulkkisen johdolla Arkkitehtitoimisto LPR-Arkkitehdit Oy ehdotuksellaan a mezza voce. Alusta
asti oli selvää, että talo tullaan rakentamaan musiikille musiikin ehdoilla, eikä niinkään itsetarkoituksellisen hätkähdyttävänä arkkitehtuurikohteena. Logistisesti ja myös rakennusteknisesti haasteellisessa paikassa sijaitsevaa taloa päästiin
rakentamaan vuonna 2008, vuosituhannen alun asemakaavamuutoksen ja VR:n makasiinirakennusten palon jälkeen.
Moderato cantabile
”A mezza voce, eli hiljaisella äänellä, näkyy lopputuloksessa rakennuksen sopeutumisessa ympäristöönsä rauhoittavasti ja ympäröivät rakennukset huomioon ottaen”, kertoo
LPR-Arkkitehtien sisustusarkkitehti Tuomas Lemmetyinen. “Sisätiloissa ajatus näkyy pääsalin sekä muiden salien rauhallisena yleisilmeenä. Siten salit luovat rauhallisen ja harmonisen taustan itse asialle eli musiikille. Myös saleihin liittyvissä
lämpiö-, ravintola- ja aulatiloissa on pyritty noudattamaan
hiljaista rauhallisuutta.”
Muodonannoltaan varsin selkeälinjaisen Musiikkitalon
julkisivua määrittävät lämpiöiden laajat, riiputetut lasiseinät
sekä vihertäväksi esipatinoitunut kuparicomposer-levy. “Levyihin on kuvioitu erilaisia rytmejä, jotka elävät kaupunkikuvassa valon suunnan mukaan”, kertoo Tuomas Lemmetyinen.
Taloa Kiasman suuntaan avaavaa sekä Töölönlahdelle
tapahtuma-aukioksi levittäytyvää piha-aluetta peittää suomalainen luonnonkivi, Kurun harmaa graniitti ja Korpilahden
musta gabro. “Ulkoalueiden laatoitus jatkuu julkisivun lasiseinän sisäpuolelle ja korostaa näin näköyhteyttä torilta aina lämpiön kautta pääsalin sisälle saakka.”
Sisällä harmoninen, ajaton tyylikkyys saa jatkoa. Arkkitehtoninen avaruus ympäröi tulijan jo pääaulassa, josta ilmavat, leijuvanoloiset puuaskelmat vievät ylempiin kerroksiin ja lämpiöihin. Jylhien valkoisten linjojen, lasin ja
harmaan luonnonkivilattian rinnalla lämmin koivuverhous
26 prointerior 2 / 11