KUVA: HELSINGIN KAUPUNGIN AINEISTOPANKKI / ARI LEPPÄ
Valosaasteen vähentäminen ei
”
vaadi pakenemista pimeisiin
päällä olevaa, väärin suunnattua, liian voimakasta tai aallonpituudeltaan
haitallista valoa. Lyytimäki ja Rinne mainitsevat valosaasteen esimerkkeinä pimeässä häikäisevät autojen ajovalot, taajamien katu- ja mainosvalot sekä laivojen valot.
Kaupunkialueilla asuvat ihmiset ovat alati valosaasteen ympäröimiä.
Jatkuva altistuminen keinovalolle sekoittaa ihmisen hormonieritystä, vaikuttaa unirytmiin ja heikentää hämärännäkökykyä. Viimeisten tutkimusten mukaan sen on todettu myös aiheuttavan syöpää, mielenterveysongelmia ja liikalihavuutta. Kaikista haitallisinta keinovalaistus on kuitenkin
yöeläimille, joiden ravinnonhaku, lisääntyminen, suunnistaminen ja suojautuminen saalistajilta vaikeutuu valaistuksen muuttaessa luontaista elinympäristöä.
Haitallisuudestaan huolimatta keinovalaistuksen, erityisesti ulkovalaistuksen, odotetaan tulevaisuudessa edelleen lisääntyvän. Lyytimäen ja
Rinteen mukaan nyt on tärkeää lisätä tietoisuutta keinovalon vaikutuksista
ja oppia hyödyntämään valaistusteknologiaa oikein. Valonkäytön tehostamisella ja turhan valonkäytön minimoinnilla ihmisten ja eläinten hyvinvointia on mahdollista parantaa.
”Valosaasteen vähentäminen ei vaadi pakenemista pimeisiin perunakuoppiin, vaan entistä tarkempaa, energiatehokkaampaa ja kauniimpaa
valaistusta”, tutkijat sanovat.
Valo voi elvyttää
Aalto-yliopistosta tekniikan tohtoriksi valmistuneen Heli Nikusen väitöskirja antaa viitteitä siitä, miten valaistuksen kohdistamisella voidaan vaikuttaa ihmisen ympäristökokemukseen. Nikusta kiinnosti erityisesti se,
miten ihmiset kokivat valaistuksen vaikuttavan ympäristön elvyttävyyteen,
miellyttävyyteen ja pelon tunteeseen.
Nikusen saamat tulokset osoittavat, että valaistuksen kohdistaminen
puihin tai muuhun luontoympäristöön tekee ihmisen ympäristökokemuksesta elvyttävämmän. Valon suuntaaminen rakennettuun ympäristöön vaikuttaa päinvastoin – ympäristö tuntuu epämiellyttävämmältä tai turvattomammalta.
Nikusen mielestä ulkoilualueilla valaistusta kannattaisi kohdistaa kulkureittien lisäksi myös luontoaiheisiin, taideteoksiin ja sellaisiin rakennettuihin kohteisiin, joilla on historiallista tai sosiaalista arvoa. Sen sijaan
parkkipaikkojen ja teiden valaistusta tulisi säätää käyttötarpeeseen
paremmin sopivaksi. Kehittyneen LED-tekniikan ja väriominaisuuksien
hyödyntämisellä sekä valon määrää muokkaamalla on mahdollista vaikuttaa ympäristökokemukseen.
perunakuoppiin, vaan entistä
tarkempaa, energiatehokkaampaa ja
kauniimpaa valaistusta.
Lähteet:
Jari Lyytimäki & Janne Rinne, 2013, Valon Varjopuolet,
Kustantaja: Gaudeamus
Heli Nikunen, 2013, Perceptions of lighting, perceived restorativeness,
preference and fear in outdoor spaces – Valaistushavaintojen yhteys
elvyttävyyspotentiaaliin, pelkoon ja preferenssiin ulkotiloissa.
Aalto-yliopiston Sähkötekniikan korkeakoulu.
KUVA: ANTTI RANTAKALLIO
IHMISEN LUOMA keinovalaistus vaikuttaa merkittävästi niin eläinkuin ihmiskuntaan. Keinovalon vaikutuksiin on kuitenkin kiinnitetty varsin
vähän huomiota. Suomen ympäristökeskuksen tutkijoiden Jari Lyytimäen
ja Janne Rinteen kirjoittama Valon varjopuolet onkin ensimmäinen suomenkielinen teos valaistuksen negatiivisista vaikutuksista. Kirjassa käsitellään monipuolisesti valosaasteen ominaisuuksia ja vaikutuksia.
Valosaasteena voidaan pitää kaikkea sellaista keinovaloa, joka aiheuttaa haittaa ihmisille tai luonnolle. Se voi olla yhtä hyvin tarpeettomasti
Luminanssimittaukset tarjosivat objektiivisia vertailuarvoja ihmisten
kirkkauskokemuksille. Eri värit kuvaavat pintojen luminanssiarvoja.
1 / 14
prointerior 47