Viime päivien keskustelu erään nimeltä mainitsemattoman
tilan ympärillä on ollut kiihkeää ja runsasta. Miltei
jokaisella meistä on ollut mielipide asiaan, vaikkei
välttämättä rehellisesti sanottuna ole aiemmin ollut
teemasta kiinnostunutkaan. Sosiaalinen media oli
muutaman päivän täynnä Helsingin kaupunkia,
Solomon R. Guggenheim -säätiötä ja taiteen arvostusta
ja niiden kritikointia. Jopa valtakunnan ykkösmiehen
lähestyvä valinta jäi paitsioon. Virkeä keskustelu on aina
tervettä, mutta kertooko se myös jostain muusta?
Kun tyylikkyydestä
ei neuvotella
TARKASTELLAAN ENSIN ympäröivää rakennettua ympäristöä. Siinä tapah-
tuva muutos ja muutokset yleensä herättävät keskustelua ja hyvin usein vastustavaa keskustelua. Oli kyseessä moottoritien uusiminen, Pasilan tornitalo, VR:n makasiinit, kehitysvammaisten hoitola tai vaikkapa lyhytaikaiset liikennejärjestelyt herättävät meidät horroksesta. Horros vaihtuu useimmiten rakentavaksi tarkoitettuun
argumentointiin, jota liiallinen tunteellisuus ja subjektiivisuus hallitsevat. Onko se
pelkästään muutosvastarintaa vai onko pinnan alla muutakin?
On sanottu, että jatkuva kaaos on helpompi hallita kuin muuttumaton status
quo. Jatkuva muutos pitää ihmiset virkeinä ja reagointinopeus on huipussaan.
PIENELLÄKIN PANOSTUKSELLA:
Passiivinen olotila turruttaa meidät ja pienenkin asian suorittaminen voi tuntua yli-
Aina siisti neukkari
voimaiselta. Onko siis eloisa vuorovaikutus itsessään merkki helpommasta tilanteesta?
Uskon, että muutokset sinänsä herättävät keskustelua ja vastakkaiset näkemykset eivät tarkoita sitä, etteivätkö vastustajat ajan myötä opi puoltamaan asiaa.
Tarvittava tekniikka helposti
toimintakuntoon
Tyylikäs lopputulos
Rakennettu ympäristö kasvaa ja laajenee. Mitä sitten tapahtuu? Aika ajoin
tehdään vertailuja kuinka paljon yksi oopperakäynti maksaa todellisuudessa otettaessa huomioon valtion antama tuki kulttuurille. Musiikkitalon rakentaminen sai
aikaan keskustelua resurssien tarpeesta myös vanhustenhuollossa, päihdetyössä ja niin edelleen. Menevätkö muille toimialoille tarkoitetut resurssit jonkun isomman hankkeen hyväksi? Rohkenen sanoa, että ei. Tuleva Guggenheim ei vie määrärahoja sosiaali- ja terveydenhuoltosektorilta. Apua ja hoivaa saa edelleen
– mummot pysyvät puurossaan ja Saapas pysyy kiertämässä kaupungilla viikonloppuiltaisin. Eri asia on mistä kulttuurin kentällä rahavirrat heikentyvät. Lienee
mahdotonta ajatella, ettei jostain nipistettäisi. Keskustelun alkaessa on hyvä olla
omat strategia ja taktiikka hyvin opeteltuina! Toinen seikka on rahoituksen valtion
osallisuuden poistaminen, joka tosin vaikuttaa epätodennäköiseltä.
Kulttuurin popularisoinnilla on puolensa. Korkeakulttuuriksikin nimetyt kokonaisuudet eivät pysty tarjoamaan kulttuurin popularisaatiolle vastusta. Kansan syvät rivit menevät kaupallisuuden ja trendikkyyden perässä kuin harakkat kaiken
kiiltävän jäljessä. Alkaa kilpajuoksu, joka päättyy toisella umpikujaan. On ym-
iPress Interface ja iPress Cabin
piilottavat turhat piuhat ja
tekniikan.
Moottoroidulla hissimekanismilla toimiva
iPress Cabin piilottaa näytön ja nostaa sen
esiin nappia painamalla. Kaluste viimeistellään halutulla värillä tai viilupinnalla.
Mihin tahansa pöytäpintaan asennettava
pöytäkaivokaluste kokoaa johdot siististi
kannen alle ja sisältää olennaiset liitäntäpisteet. Neuvottelutiloihin, auditorioihin
ja luokkatiloihin suunnitellusta iPress
Interface pöytäkaivokalusteesta on saatavilla myös pienempi iPress Mini sekä liikuteltava iPress Move.
Tutustu tuotevalikoimaamme
märrettävää, että tämä herättää pelkoa ja vastustusta. Tässä on toki positiivisiakin puolia. Pelko ja kamppailu selviytymisestä saavat miettimään vahvuuksia ja toimintatapoja aivan uudella tavalla. Dynaamisuus ja vuorovaikutuksellisuus tekevät
kulttuurista mielenkiintoisempaa ja pakko myöntää, mediaseksikkäämpää. Nämä
ominaisuudet tahtovat houkutella myös rahoittajia, jolloin eräänlainen positiivinen
kierre on alkanut.
Ei hyvää jos ei huonoa. Ja toisin päin.
Torpanmäki 3
02740 Espoo
Puhelin: 09 428 328 23
1 / 12
prointerior 55