Nuoret Lakimiehet 3/2012 - Juhlavuosinumero (75 vuotta) | Page 21

Oikeuspolitiikka

Syyttäjästä tutkinnanjohtaja?
Satu Karhunen
Viime aikoina julkisuudessa on käy­
ty keskustelua siitä, pitäisikö syyt­
täjän toimia tutkinnanjohtajana
ainakin laajoissa talousrikosjutuissa
tai vakavissa väkivaltarikosasioissa.
Keskustelu on herättänyt komment­
teja puolesta ja vastaan.
Esitutkintalain
mukaan
Suomessa rikosjutun esitutkintaa
johtaa tutkinnanjohtaja, ei syyttäjä.
Tutkinnanjohtaja on joko poliisin,
Rajavartiolaitoksen, Tullin tai puolus­
tusvoimien virkamies sen mu­
kaan, mille edellä mainituista
esitutkintaviranomaisista
kyseisen jutun tutkinta kuu­
luu, syyttäjä toimii tutkin­
nanjohtajana vain silloin, kun
rikoksesta epäilty henkilö on
poliisimies. Keskustelua on
kirvoittanut erityisesti An­
neli Auerin jutun tutkinta ja
korkeimman oikeuden rat­
kaisu palauttaa asia takaisin
käräjäoikeuteen. Kysymysten
lähtökohdaksi on asetettu se,
olisiko juttu saatu tutkittua
alun alkaen niin, ettei uuteen
prosessiin olisi ollut tarvetta,
jos syyttäjä olisi ollut asiassa tutkin­
nanjohtajana.
Nykyisessä järjestelmässämme
syyttäjällä on mahdollisuus vaikuttaa
esitutkinnan sisältöön. Se rakentuu
syyttäjän ja tutkinnanjohtajan välillä
tapahtuvaan yhteistyöhön. Kritiik­
kiä voidaan toki esittää yhteistyön
toteutumisen osalta. Kuitenkin
esi­ erkiksi lapsia koskevissa rikos­
m
asiois­ a, lapsen kuulemisessa, tulisi
s
olla mukana epäillyn avustajan lisäksi
myös syyttäjä ja kysymykset tulisi laa­
tia yhteistyössä kaikkien osapuolten
myötävaikutuksella. Luonnollisesti
tässä oma kysymyksensä on epäillyn
oikeudet esittää kysymyksiä, mikäli
lapsi on nuori eikä