Nuoret Lakimiehet 3/2012 - Juhlavuosinumero (75 vuotta) | Page 21
Oikeuspolitiikka
Syyttäjästä tutkinnanjohtaja?
Satu Karhunen
Viime aikoina julkisuudessa on käy
ty keskustelua siitä, pitäisikö syyt
täjän toimia tutkinnanjohtajana
ainakin laajoissa talousrikosjutuissa
tai vakavissa väkivaltarikosasioissa.
Keskustelu on herättänyt komment
teja puolesta ja vastaan.
Esitutkintalain
mukaan
Suomessa rikosjutun esitutkintaa
johtaa tutkinnanjohtaja, ei syyttäjä.
Tutkinnanjohtaja on joko poliisin,
Rajavartiolaitoksen, Tullin tai puolus
tusvoimien virkamies sen mu
kaan, mille edellä mainituista
esitutkintaviranomaisista
kyseisen jutun tutkinta kuu
luu, syyttäjä toimii tutkin
nanjohtajana vain silloin, kun
rikoksesta epäilty henkilö on
poliisimies. Keskustelua on
kirvoittanut erityisesti An
neli Auerin jutun tutkinta ja
korkeimman oikeuden rat
kaisu palauttaa asia takaisin
käräjäoikeuteen. Kysymysten
lähtökohdaksi on asetettu se,
olisiko juttu saatu tutkittua
alun alkaen niin, ettei uuteen
prosessiin olisi ollut tarvetta,
jos syyttäjä olisi ollut asiassa tutkin
nanjohtajana.
Nykyisessä järjestelmässämme
syyttäjällä on mahdollisuus vaikuttaa
esitutkinnan sisältöön. Se rakentuu
syyttäjän ja tutkinnanjohtajan välillä
tapahtuvaan yhteistyöhön. Kritiik
kiä voidaan toki esittää yhteistyön
toteutumisen osalta. Kuitenkin
esi erkiksi lapsia koskevissa rikos
m
asiois a, lapsen kuulemisessa, tulisi
s
olla mukana epäillyn avustajan lisäksi
myös syyttäjä ja kysymykset tulisi laa
tia yhteistyössä kaikkien osapuolten
myötävaikutuksella. Luonnollisesti
tässä oma kysymyksensä on epäillyn
oikeudet esittää kysymyksiä, mikäli
lapsi on nuori eikä