syrjiviin ratkaisuihin. Lisäksi vastoin
vero-oikeudellisia periaatteita veron
määrää ei pysty laskemaan tarkasti
ennakolta edes teoriassa, eikä verosta saa ennakkoratkaisua maksua vastaankaan.
Tavaroiden vapaata liikkuvuutta
estäväksi voidaan katsoa myös se, että
korkean verotuksen johdosta kerran
Suomeen rekisteröityä autoa ei käytännössä voi myydä maan rajojen ulkopuolelle. Pitkälti EU:n vaatimuksesta ensi vuoden alusta astuu voimaan ns. vientipalautusjärjestelmä.
Siten ulkomaille pysyvästi viedystä
autosta saa laskennallisesti jäljellä
olevat verot takaisin. Veronpalautukseen on kuitenkin oikeutettu vain
autot, joiden ensirekisteröintipäivästä
on kulunut alle 10 vuotta. Lisäksi alle
1.000 euron veroja ei palauteta lainkaan. Siten 10 vuotta tai vanhempana maahantuodut autot ovat edelleen
periaatteessa myyntikelvottomia Suomen ulkopuolella. Uusissa pienipäästöisissä autoissa veroa saattaa olla
alunperinkin vain n. 1.500 euroa, joten käytännössä tällaistakaan autoa
ei voi parin vuoden käytön jälkeen
myydä ulkomaille. Kyseessä on edelleen selvästi tavaroiden vapaata liikkuvuutta rajoittava tekijä. Onkin selvää, että seuraava erä EYT:ssä käydään nimenomaan tästä asiasta, ellei
ELV-palautuksia koskeva riita ehdi
ennen sitä.
Lyhyen autoverohistoriakatsauksen perusteella voi sanoa, että kyseessä on ollut jatkuva taistelu EU:n perusperiaatteita vastaan eikä loppua
ole näköpiirissä mikäli nykyisellä
politiikalla jatketaan. Autoverolakiinhan on tehty vain ja ainoastaan välttämättömimmät muutokset ja nekin
vasta pakon edessä. Asian luonteeseen kuuluu lisäksi se, että lait valmistellaan täydellisessä hiljaisuudessa ja tuodaan eduskunnan käsiteltäväksi viimeisessä istunnossa ennen
joululomaa. Historiasta löytyy sellainenkin kohokohta, että 2002 lopulla
käsiteltyä lakiuudistusta pidettiin niin
epäonnistuneena, että se palautettiin
eduskunnasta korjattavaksi. Autoja
ale