Autoverotus EU-Suomessa
Suomen todetaan usein olevan
EU:n mallioppilas, joka noudattaa
säännöksiä ja määräyksiä pilkulleen, kurkun käyryydestä alkaen.
Eteläisempiä unionin jäseniä puolestaan on moitittu härskistä kotiin
päin vetämisestä tai ihan vain puhtaasta tottelemattomuudesta. Väitteessä on varmasti vinha perä, mutta aivan näin yksioikoinen asia ei
kuitenkaan ole.
Auton tuominen maahan ohi virallisten maahantuojien on Suomessa teko, jossa vain hieman kärjistäen
voi sanoa kaikkien EU-oikeudellisten periaatteiden unohtuvan. Ongelmat kulminoituvat Suomen autoverotukseen, sekä jossain määrin myös
kansallisiin teknisiin vaatimuksiin.
Ensiksi mainittu on julkisuudessa
ollut enemmän tapetilla, koska se on
2000-luvulla kehittynyt todella suuren luokan farssiksi. KHO:n presidentti Pekka Hallberg on kutsunut
autoverolakia epälainsäädännöksi ja
järjestelmän aiheuttamaa valitustulvaa katastrofiksi. Kun toimeenpane-
“Auton tuominen maahan ohi virallisten
maahantuojien on Suomessa teko, jossa vain
hieman kärjistäen voi sanoa kaikkien
EU-oikeudellisten periaatteiden unohtuvan.”
van instanssin, eli tullin pääjohtaja
Tapani Erling avoimesti julkisuudessa toivoo pääsevänsä eroon ajoneuvojen verotuksesta, on selvää, että
kaikki ei ole kohdallaan.
Ongelman juuria etsittäessä on
palattava ajassa 1950-luvulle ja autoveron syntyyn. Autovero syntyi estämään valuuttavarantojen pakenemista köyhästä Suomesta. Autot olivat (ja ovat edelleenkin) lähes 100prosenttisesti tuontitavaraa ja verotuksen avulla oli tarkoitus saada nopeasti kasvavaa tuontia hallintaan.
Ensimmäinen laki tuli voimaan
vuonna 1958 määräaikaisena. Sittemmin määräaikaisuuksia jatkettiin
milloin vuosi, milloin kaksi kerral-
laan, kunnes lopulta vuonna 1967
säädettiin ensimmäinen toistaiseksi
voimassa oleva laki. Verotusta on
perusteltu ajankohdasta riippuen
kauppataseen turvaamisella, liikenneturvallisuudella, ympäristönsuojelunäkökohdilla ja jopa kuluttajansuojan turvaamisella. Alusta asti lakien
kulmakivenä on ollut se, että tuonti
on ollut tiukasti kontrolloitua ja esimerkiksi yksityistä tuontia ei lähtökohtaisesti ole sallittu. Käytännössä
tämä on toteutettu säätämällä käytettyinä tuoduille autoille uuden auton
verot.
Toimintaympäristö muuttui radikaalisti Suomen liityttyä EU:n jäseneksi vuoden 1995 alusta. Unionin
perusperiaatteisiin kuuluva tavaroiden vapaa liikkuminen ei luonnollisesti mahdollistanut verotuksella aikaansaatua rinnakkaistuonnin estämistä. Lakiin tehtiinkin pieniä muutoksia, jotka hallituksen esityksen
mukaan täyttivät EU-jäsenyyden
mukanaan tuomat vaatimukset. Käytännössä kuitenkin edelleen jäi voimaan käytäntö, jossa verot määrättiin todellisen hankintahinnan mukaisesti. Tämä puolestaan johti siihen, että viralliset maahantuojat
maksoivat pienemmät ve