tukset asetuksiksi ja direktiiveiksi.
Tähän ryhmään voivat kuulua esimerkiksi ehdotukset EU:n ja kolmansien maiden kanssa tehtäviksi sopimuksiksi ja komission ehdotus vuotuiseksi talousarvioksi. Näissä asioissa Suomen kanta voidaan ilmaista
EU:n toimielimissä vasta eduskunnan määriteltyä oman kantansa.
Toisessa ryhmässä on asioita, jotka eivät mahdollisesti kuulu eduskunnan toimivaltaan, mutta joilla on
yleisempää merkitystä ja siten kuuluvat eduskunnan tiedonsaantioikeuden piiriin. Tällaisia ovat esimerkiksi sellaiset asetus- ja direktiiviehdotukset, joiden ei Suomessa katsota
suoranaisesti olevan lainsäädäntöasioita, sekä unionin toimielinten erilaiset ohjelmat. Tähän ryhmään kuuluvat myös erilaiset unionin tulevia
lainsäädäntöhankkeita esittelevät
asiakirjat, kuten komission tiedonannot ja niin sanotut vihreät ja valkoiset kirjat. Lisäksi valtioneuvosto voi
joko omasta aloitteestaan tai eduskunnan pyynnöstä toimittaa eduskunnalle selvityksiä EU-politiikan yleisistä kysymyksistä. EU:n toimintaa
yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla koskevat ehdotukset lähetetään eduskunnalle niin sanottuina
UTP-asioina.
LAINSÄÄDÄNTÖASIOIDEN
KÄSITTELY
Lainsäädäntöehdotukset ja muut
eduskunnan toimivaltaan kuuluvat
ehdotukset lähetetään eduskunnalle
valtioneuvoston kirjelmällä (U-kirjelmä). Kirjelmä valmistellaan yleensä
toimivaltaisessa ministeriössä ja hyväksytään alustavasti valtioneuvoston
EU-asioiden komiteassa tai sen alaisessa jaostossa. Lopullisesti kirjelmän
sisällöstä ja eduskuntaan lähettämisestä päätetään valtioneuvoston yleisistunnossa. Sen jälkeen se toimitetaan
virallisena suomen- ja ruotsinkielisenä asiakirjana eduskuntaan.
Eduskunnan puhemies lähettää
eduskunnalle toimitetun valtioneu-
voston U-kirjelmän suureen valiokuntaan (tai ulkoasiainvaliokuntaan)
ja määrää samalla, mikä tai mitkä
erikoisvaliokunnat antavat asiasta
lausuntonsa suurelle valiokunnalle.
Kirjelmän lähettämisestä valiokuntiin ilmoitetaan täysistunnossa. Suuri valiokunta ilmaisee kantansa asiaan käsiteltyään ehdotuksen, siitä
tehdyn valtioneuvoston kirjelmän
sekä erikoisvaliokuntien asiasta antamat lausunnot. Suuri valiokunta voi
tätä ennen myös kuulla asianomaista ministeriä, virkamiehiä ja muita
asiantuntijoita.
Yleensä suuri valiokunta ilmaisee
kantansa sen pöytäkirjaan otettavalla lyhyellä lausumalla, joka lähetetään tiedoksi valtioneuvostolle. Merkittävissä asioissa suuri valiokunta
voi antaa myös kirjallisen lausunnon,
jossa se perustelee kantansa yksityiskohtaisemmin. Suurelle valiokunnalle osoitetut erikoisvaliokuntien lausunnot ja valtioneuvostolle osoitetut
suuren valiokunnan lausunnot julkaistaan valtiopäiväasiakirjoina.
MUIDEN ASIOIDEN JA
UTP-ASIOIDEN KÄSITTELY
Valtioneuvoston selvitys muussa
kuin eduskunnan toimivaltaan kuuluvassa asiassa (E-kirje) on tavalli-
34
sesti yksittäisen ministeriön kirje, jota
ei käännetä ruotsiksi. Useimmissa
tapauksissa tällainen kirje sisältää
samantyyppisiä elementtejä kuin Ukirjelmä, mutta niiden sisältö voi
kuitenkin vaihdella asian luonteesta
riippuen. Selvitys valmistellaan joko
yksinomaan asianomaisessa ministeriössä tai sen lisäksi valtioneuvoston
EU-asioiden yhteensovittamisjärjestelmässä. Tärkeimmät E-asiat voidaan käsitellä myös pääministerin
johtamassa EU-ministerivaliokunnassa.
E-kirjeet lähetettän sähköpostitse suoraan ministeriöstä suurelle valiokunnalle. Suuri valiokunta päättää
kirjeen sisällön perusteella siitä, mihin erikoisvaliokuntiin asia lähetetään käsiteltäväksi. Erikoisvaliokunnat päättävät itsenäisesti, antavatko
ne asiasta lausunnon. Suuri valiokunta ei yleensä ota E-asiaan muodollisesti kantaa, vaan lähettää erikoisvaliokuntien mahdolliset lausunnot valtioneuvostolle tiedoksi.
Menettely on samankaltainen asian koskiessa EU:n yhteistä ulko- ja
turvallisuuspolitiikkaa (UTP-asiat).
Suuren valiokunnan asemesta käsittelystä vastaa ulkoasiainvalikunta,
joka ei asioiden luonteesta johtuen
kuitenkaan yleensä pyydä lausuntoja
erikoisvaliokunnilta.