netaan artikloiden soveltuvuudesta
valittajien tapauksiin lukuisia ratkaisuja vuodessa. Lisäksi on hyvä jo kansallisella tasolla juttuja hoitaessaan
tiedostaa se, että EIT:een on turha
valittaa, mikäli väitettyyn sopimusloukkaukseen ei ole vedottu kansallisessa prosessissa edes substanssin
osalta. Eräs huomionarvoinen seikka on myös se, että EIT ei lähtökohtaisesti lähde arvioimaan näyttöä,
vaan lähtee siitä, että faktat on arvioitu kansallisessa prosessissa oikein.
Esimerkiksi valitus väitetystä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin loukkauksesta sen vuoksi, että tuomioistuin on uskonut henkilöä A enemmän
kuin henkilöä B, ei juuri koskaan voi
menestyä.
Matti Pellonpään kirjan läpikäyminen on tietysti hyvä alku. Tämän
lisäksi Finlexissä julkaistaan suomennettuna kohtuullisen kattava lyhennelmävalikoima EIT:n tuomioista. Englanninkielen taito on kuitenkin käytännössä välttämätöntä juttujen menestyksekkäälle hoitamiselle,
koska juttuja ajaessaan pitää mieluiten viitata alkuperäisiin tuomioihin,
ja joskus Finlex-lyhennelmistä ei aivan oikeita tuomioiden nyansseja
välity. Jos siis meinaa EIT:ssa viitata
johonkin Finlexistä löytämäänsä mielestään mallikkaaseen tapaukseen,
kannattaa se ehdottomasti käydä lukemassa myös kokonaan EIT:n kotisivuilta. Ranskan osaamisesta ei
myöskään ole haittaa, koska osa tuomioista julkaistaan ainoastaan ranskaksi.
Koulutusta näistä asioista en ole
hirveästi havainnut, mikä on toki
suuri puute. Helsingin asianajajayhdistys on ainakin järjestänyt asiaa
koskevaa koulutusta, mutta sitä saisi
toki olla enemmän. Kouluttautuminen, osaamisen hankkiminen ja sen
ylläpitäminen perustuu kuitenkin
hyvin pitkälti omaan aktiivisuuteen
EIT:n oikeuskäytännön seuraamisessa.
Itselläni on myös ollut etuoikeus
saada olla mukana Pohjoismaisessa
oikeustapauskilpailussa vielä pitkään
“Enää ei tuomioistuimissa sinänsä
hymähdellä avustajalle, joka viittaa EIT:n
oikeuskäytäntöön, mutta kovin suureen
asiantuntemukseen tältä saralta ei kyllä
valitettavasti useinkaan törmää.”
opiskeluiden jälkeenkin. Olen jollain
tasolla osallistunut myös valmistumiseni jälkeisten vuosieni aikana kilpailuun ns. taka-alalla, jolloin on myös
ollut mahdollisuus pitää yllä kontakteja mm. Pohjoismaiden ylimpien
kansallisten oikeuksien tuomareihin,
kuin myös Pohjoismaiden EIT:ssa
vaikuttaviin tuomareihin. Tästä on
eittämättä ollut apua myös omassa
ammatinharjoittamisessani.
Missä näet itsesi 10 vuoden päästä, EIT:n tuomarina kenties?
Sinänsä en näe mahdottomana
ajatusta siitä, että työskentelisin jossakin ulkomailla; oikeastaan mitään
vaihtoehtoa en ole sulkenut pois. Ylipäätään tämä tähänastinen “urasuunnitteluni” ei ole ollut hirvittävän tarkkaa, jos sellaista lainkaan on ollut.
Toisaalta mahdollisuus EIT:n tuomarina on toki äärimmäisen mielenkiintoinen. Ehkäpä sitä pitää alkaa miettiä!
Kerro jostain konkreettisesta tapauksesta, mistä siinä oli kysymys ja
miten asia päättyi?
Eräs juttu, jossa olin mukana kirjelmöimässä EIT:een, koski vanhempien oikeutta valita lapselleen haluamansa etunimi. Suomessa KHO:a
myöten heidän valitsemansa etunimi
oli katsottu kansallisen nimikäytännön vastaiseksi, minkä vuoksi nimeä
ei suostuttu rekisteröimään. Lopulta
noin viiden vuoden EIT-prosessin jälkeen EIT katsoi, että valittajien oikeutta heidän yksityis- ja perhe-elämänsä suojaan oli loukattu. Ymmärtääkseni valittajat saivat sittemmin
lapsensa nimen myös rekisteröityä
maistraattiin.
29
Tuo prosessi oli myös osoitus siitä, että avustajan tulee tietää, minkälaisia oikeuksia ihmisoikeussopimuksessa – tässä tapauksessa yksityis- ja
perhe-elämän suojaa koskeva 8 artikla – suojataan. Tapausta koskevasta
Finlex-lyhennelmästä on luettavissa
seuraavaa:
“EIT totesi, että lapsen etunimen
valinta sisältyi vanhempien yksityiselämän piiriin. Siten EIS 8 artikla
soveltui. Vaikka artikla tarkoitti lähinnä suojata yksilöä viranomaisten
mielivaltaiselta puuttumiselta, yksityis- ja perhe-elämän suojaan saattoi
tuon negatiivisen velvollisuuden
ohella sisältyä positiivisia velvollisuuksia. Näitä velvollisuuksia ei voitu
tarkoin erottaa toisistaan. Vaikka velvollisuus nimen muuttamiseen olisikin puuttumista artiklan takaamaan
suojaan, uuden nimen ottamisen
epääminen ei välttämättä perustanut
puuttumista. Soveltuvat periaatteet
olivat kuitenkin samanlaisia. Huomiota oli kiinnitettävä oikeudenmukaiseen tasapainoon, joka täytyi löytää kilpailevien intressien välillä.
Lisäksi valtiolla oli tiettyä harkintamarginaalia. Marginaali oli käsillä
olevalla alueella väljää.”
Nuoret Lakimiehet jäsenlehden
toimitus kiittää Jussin erittäin informatiivisesta haastattelusta ja tietopaketista. Vielä viimeinen kysymys: Kai
olet Nulan jäsen? O ou, en vielä mutta
ensitilassa ja joka tapauksessa ennen
huippupikkujouluja, lupaa Jussi!
Elli Björkberg