sotaan valtion loukanneen valittajan
sopimuksessa turvattua ihmisoikeutta. Valtio voidaan myös velvoittaa
korvaamaan kansallisen prosessin
kuluja siltä osin, kun niissä on ollut
kysymys ihmisoikeusloukkauksen
estämiseen kohdistuvista kuluista
(vaikkapa kulut valituslupahakemuksesta, jossa väitetään prosessin kestäneen liian kauan ja että kesto tulisi
ottaa huomioon rangaistuksen mittaamisessa, voidaan velvoittaa korvaamaan kokonaan).
Valittajalle voidaan myös myöntää oikeusapua. Oikeusavun myöntää
pyynnöstä ihmisoikeustuomioistuin.
Tuo oikeusapu on kuitenkin tietty
pienehkö könttäsumma, joka ei kyllä yleensä kata kaikkia valittajan oikeudenkäyntikuluja. Lisäksi oikeusapua voidaan myöntää vasta siinä
vaiheessa, kun valitus on lähetetty
hallitukselle kommentoitavaksi, ei
siis vielä valitusvaiheessa. Kansallista oikeusapua ei voi valituksen tekemiseen eikä muutoinkaan saada, mikäli valittaja käyttää yksityistä avustajaa. Periaatteessa on kai mahdollis-
ta, että oikeusaputoimiston julkinen
oikeusavustaja avustaisi valituksen
laatimisessa, mutta tilanne lienee
erittäin harvinainen.
Näin ollen lähtökohta on se, että
mikäli valittaja haluaa avustajan jo
valituksen laatimisvaiheessa, hänen
tulee maksaa avustajan palkkio itse.
Myös avustajan valituksen jälkeiset
toimet joutuu lähtökohtaisesti kustantamaan itse lukuun ottamatta mahdollista tuomioistuimen myöntämää
oikeusapua. Nämä kulut voi siis saada korvatuksi valtiolta, mutta vain,
mikäli valitus menestyy. Lisäksi, mikäli valitus menestyy vain osittain
(valittaja on esimerkiksi valituksessaan väittänyt useita artikloita rikotun ja tuomioistuin katsoo ainoastaan
prosessin kestäneen liian pitkään),
tuomitaan valtio yleensä korvausvastuuseen kuluista ainoastaan osittain.
Kulujen suu