Jussi Sarvikiven
näkemyksiä EIT:sta
Kyllä kotimaastakin ja omasta
työhuoneestaan käsin voi toimia
kansainvälisissä työympyröissä ja
vieläpä ihmisoikeuksien parissa.
Tästä hyvä esimerkki on 30-vuotias Jussi Sarvikivi, joka on valmistunut Helsingin yliopistosta vuonna 2006 ja tehnyt koko työuransa
toistaiseksi, ensin opiskelijana ja
sittemmin OTK:na, asianajotoimisto Fredman & Månsson Oy:n palveluksessa.
Milloin kipinä kansainvälisiin
asioihin sitten syttyi, Jussi?
Kv-oikeus kiinnosti sinänsä myös
opiskeluaikana, mutta kun opinnot
tapahtuivat aika paljon etätöinä (eli
käytännössä tentteinä työn ohella),
tuli oikeastaan viimeinen kipinä nimenomaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (jäljempänä EIT) toimintaan Pohjoismaisesta oikeustapauskilpailusta (Nordiska rättegångstävlingen om de mänskliga rättigheterna, entinen tävlingen om det Sporrong-Lönnrothska priset). En tiedä
meininkiä yliopistolla nykyisin, mutta ainakin omina opiskeluaikoinani
– etenkin näin jälkikäteen ajateltuna
– näytti siltä, että esim. EIT:n oikeuskäytännön merkitystä kansallisessa lainkäytössä ei – miten sen nyt
kauniisti sanoisi – ainakaan ylikorostettu.
Jussin työnkuvaan Fredman &
Månssonilla kuuluu toki myös, ja
valtaosin, kansallisen lainsäädännön
parissa työskenteleminen eli rikosasioiden hoitaminen sekä syytettyjen
että asianomistajien avustajana, siviilijutuista etenkin lasten huolto- ym.
asiat ja hallintopuolelta lastensuojelu- ja ulkomaalaisasiat. Näiden lisäksi on yksityishenkilöiden ja pienten
yritysten siviiliriitoja sekä yhteistyös-
sä Markun (AA Markku Fredman)
kanssa ihmisoikeusasioiden hoitaminen EIT:ssä.
Mistä asioista Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen voi valittaa ja
kuka?
Varsin monista, sanoo Jussi ja tarkentaa seuraavasti: EIT-asioissa valituksen voi tehdä mistä tahansa ihmisoikeussopimuksessa taatun oikeuden väitetystä loukkauksesta. Käytännössä suurin määrä etenkin Suomea koskevista jutuista on rikosasioita, joissa henkilö kokee, ettei ole
saanut oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, joka taataan EIS 6 artiklassa. 6 artiklan soveltamisalaan kuuluu myös oikeudenkäynnin kohtuullisen keston vaatimus, josta Suomi on
saanut eniten langettavista tuomioistaan.
Näiden lisäksi kyse on usein – jos
nimenomaan Suomesta puhutaan –
sananvapauden (10 artikla) ja yksityiselämän suojan (8 artikla) välisestä
rajanvedosta. Lisäksi jonkin verran
valituksia tehdään myös perhe-elämän suojan loukkauksesta; tällöin
kyse saattaa olla vaikka siitä, että lapsen tapaamisoikeutta ei ole viranomaistoiminkaan saatu toteutettua
kunnolla. Toinen mahdollinen 8 artiklan soveltamisala on ulkomaalaisten karkottaminen, kun Suomeen jää
perhettä; kyse voi tällöin olla sekä
yksityiselämän että perhe-elämän
väitetystä loukkauksesta.
Omaisuuden suoja, joka taataan
1 lisäpöytäkirjan 1 artiklassa, on varsin laaja ihmisoikeussopimuksen näkökulmasta, ja siitäkin on muutama
tuomio Suomelle tullut. Lisäksi jonkin verran vedotaan syrjintään (14 artikla), jonka loukkaukseen voi kui-
24
tenkin pääsääntöisesti syyllistyä ainoastaan jonkin muun artiklan loukkauksen yhteydessä (esimerkiksi ulkomaalainen henkilö, joka katsoo,
että hänen tapaamisoikeuttaan ei ole
toteutettu riittävän tehokkaasti, voisi
väittää, että asiassa on loukattu perhe-elämän suojaa yhdessä syrjinnän
kiellon kanssa (8-+14 artiklan loukkaus)).
Suomea koskevia uudempia ongelmia ovat etenkin kotietsinnät, joissa ei useimmista muista maista poiketen ole tuomioistuinkontrollia,
vaan poliisi päättää näistä itsenäisesti. Kysymys on aina 8 artiklaan puuttumisesta, jolloin on lähtökohtaisesti vaikea nähdä, miksi viranomainen
saa vailla tuomioistuimen kontrollia
puuttua yksityisyyden suojaan. Toinen uudempi ongelma on ne bis in
idem eli kahdesti rankaisun kielto
(kielletty 7 lisäpöytäkirjan 4 artiklassa). EIT on käytännössään katsonut,
että veronkorotusta koskevat hallinnolliset asiat kuuluvat 6 artiklassa
taatun oikeudenmukaisen oikeuden-